Vuosi on taas vaihtunut ja koska olen kiinnostunut datasta, on aika tarkastella rodun tilannetta sen kautta. Se, mistä itse olen rotuni kohdalla eniten huolissani, on jo pidemmän aikaa ollut luonne. Eikä viime vuosi ainakaan helpota tätä huolta:
Huh! Vuosi on lähtenyt positiivisesti ja melko vauhdikkaasti käyntiin. Otin Joulun seutuun lupaamani ajan lepäämiseen (onneksi) ja tälle vuodelle onkin tiedossa tapahtumia. Osallistuin Ilarin kanssa heti tammikuussa pariin rally-tokokokeeseen. Ensimmäisessä teimme RTK1 koulutustunnuksen hienolla ALOhyv 100/100 pisteen tuloksella. Siitä viikon...
Nyt aletaan olla siinä vaiheessa vuotta, kun voi laittaa sen pikku hiljaa (kauden teemaan liittyen) pakettiin. Mulla on ollut aina Joulun seutuun tapana käydä läpi vuoden plussia ja miinuksia jonkilaisena yhteenvetona. Kulunut vuosihan ei aiemmista poikkea onnistunisineen ja vastoinkäymisineen. Kuitenkin se on yksi elämäni parhaita vuosia....
Loppuvuosi on ollut kennelille turbulenssia. On saatu tosi hyviä uutisia ja on ollut todella huonoa tuuria. Vuotta ei enää paljoa ole jäljellä ja meillä se rauhoitetaan täysin Joulun aikaan. Samalla Ilari lomailee kaikesta touhusta ja harrasteista. Ladataan akkuja ja kerätään voimia tulevaan.
Tara vieraili meillä lokakuun puolivälistä alkaen puolitoista viikkoa harjoittelemassa meillä olemista ilman Meriliä. Samalla sain itse tutustua koiraan arjessa ilman omistajan vaikutusta. Tara tuli keskelle arkea yksin olemisineen, vieraiden käynteineen ja treeneineen. Teki hyvää ottaa se meille. Nyt osaan kertoa pennuista kiinnostuneille koirasta...
Syksy on ihan mun lempi vuodenaika. Kaikki yltäkylläiset värit, täyteläinen valo ja raikkaus. Ja kynttilät! Syksy on meidän taloudessa myös asioiden takaraja. Viime kuukausi on mennyt talvikanalaa rakentaessa ja ennen talvea tehtävien taloa koskevien viimeistelyjen loppuun saattamisessa (osa on edelleen kesken). Kanalasta tuli oikein kiva, asukkaat...
Elokuu on ollut minulle kiireinen ja koirapainotteinen. Kuukauteen on mahtunut mm. treenikaverin saksanpaimenkoiran apuohjaajana toimiminen vepen soveltuvuuskokeessa (meni läpi) sekä Amstaffiyhdistyksen vepeleirin vetäminen yhdessä toisen treenikaverini Erika Kinnusen kanssa. Tämä oli kolmas yhdessä vetämämme Amstaffien vepeleiri. Olemme vetäneet...
Nyt kun oma kisakausi jäi tälle kesää lyhyeksi, eikä sen tiimoilta ole kerrottavaa, kirjoitan "pari sanaa" kisoihin liittyen jännityksestä. Kisajännitys kuuluu kokeisiin. Se tavallaan pitää skarppina ja elimistön hereillä. Mutta hallitsemattomana se pilaa koesuorituksia tai pahimmillaan aiheuttaa sen, että kilpaileminen loppuu (tai ei koskaan edes...
Heinäkuu on ollut meille hyvä. Saavutimme Ilarin kanssa meille todella merkittävän tavoitteen, jopa hieman varkain. Villa Vappulan Dirlandaa on nyt Suomen ensimmäinen amstaffi, jolla on kilpailuoikeus vesipelastuksen voittajaluokkaan! Teimme heti alkukauteen kolme koetta 12 päivään, joista tuloksena yksi AVO3 ja 2xAVO1 pistein 100/100...
Luonneasioista kirjoittaminen on sama kuin kävelisi keskikesällä alasti metsässä. On parvi kimpussa ja osumia tulee. Mutta otan riskin. Amstaffin luonteen määrittelyssä on sellainen hankala juttu, että rotumääritelmissä sitä kuvataan hyvin suppeasti. Loput voi jokainen "keksiä" itse. Ja mielipiteitähän riittää. Jokainen ajattelee ja käsittää rodun...
Samoihin aikoihin, kun kuun vaihteessa saatiin talo muuttokuntoon, muutti meille myös kanoja. Tyrnäväläisiä maatiaisia neljä kanaa ja kukko. Kanat olivat olleet jo jonkin aikaa haaveena. Oli ehkä vähän työlästä sovittaa ne samaan saumaan talon valmistumisen kanssa, mutta sain varattua aiemmin keväällä niin kauniin parven, etten halunnut enää...