100 %

27.01.2026
Niina Sällinen
Niina Sällinen

100% ei ole se todennäköisyys, jolla Silja on tiine. Sen sijaan se on tämän hetkinen pevisa luustokuvattujen kasvattien määrä Melekosen Työmaan kennelissä. Että minä olen ensinnäkin ylpeä kasvatinomistajista ja toisekseen itse luustotuloksista! Pentueen isä jätti itseään parempaa ja emä piti tasonsa jälkeläisissä. Terveyden suhteen A pentue on siis varsin onnistunut. Virallisten pevisa luustotulosten lisäksi kaikille pennuille on myös tehty virallinen sydänkuuntelu. Olen kiitollinen, että kasvatinomistajat toteuttivat toiveeni myös tämän tutkimuksen suhteen. Amstaffien sydänsairauksia on viime vuosina esiintynyt aiempaa enemmän, joten jo jalostuksellisesti sydänkuuntelu on äärettömän tärkeää, vaikka itse yksilöä ei jatkoon käytettäisikään. Kuten aikoinaan A pentueen "Back to plan A" blogissa kirjoitin, oli sydänterveys lähtökohtaisesti yksi tämän pentueen riskejä. A pentueessa yhdellä koiralla on hyvin vaimea sivuääni. Pevisa luustotutkimusten ja sydänkuunteluiden ohella pentueessa on tutkittu virallisesti myös silmiä, selkiä ja polvia. Kaikki tulokset: https://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoirat.aspx?Uusi=1&R=286&Nimi=melekosen%20ty%C3%B6maan&Kotimaiset=0 .

Ja sitten se Siljan tiineys. Sehän on hyvin epävarmaa. Kävin Siljan kanssa tammikuun puolivälissä pariin otteeseen astutusreissulla Oulussa. Toisella reissulla päivä oli oikea ja pariskunta "toimi" astutustilanteessa varsin mallikkaasti. "Pikku" ongelma vaan ilmeni melko pian, sillä Taisto on sen verran Siljaa matalampi, ettei ylettänyt kunnolla astumaan. Yritystä oli molemmilla omiksi tarpeiksi; Silja venytti takajalkoja taakse ja Taisto yritti "kiivetä" selkään. Sen verran halusivat yksityisyyttä, että ihmisiä ei haluttu iholle korokkeen kanssa säätämään tai mäkeen siirtämään. Tuhersivat siis keskenään hyvän tovin, mutta nalkkia ei tapahtunut, eikä ole varmuutta siitä onnistuiko ylipäätään astuminen kertaakaan. Nyt sitten sormet ristissä jännitellään muutama viikko tiineyden merkkejä odotellen! Mikäli tästä yrityksestä ei pentuja saada, on seuraavaan juoksuun harkittava vakavasti keinosiemennystä. Silja ei madallu, eikä Taisto kasva. Enkä usko, että ihmisiä halutaan jatkossakaan enempiä puuttumaan.

Tähän astutukseen saatiin kuitenkin "joka tapauksessa hoidettavia" asioita listalta pois. Silja kävi tammikuun alussa virallisessa silmätutkimusessa, jonka tuloksena Siljalla ei todettu silmäsairauksia. Ripsiä pidetään amstaffeilla yleisesti melko harmittomana vaivana, mutta jos jalostustietokantaa selaa, on helposti nähtävissä, että ne periytyvät melko voimakkaasti. Tunnen useita rodun edustajia, joilla ripset ovat olleet varsin ikävä ja pitkäkestoinen vaiva, enkä niitä omaan jalostukseeni haluaisi. Toki en voi välttää sitä, etteikö suvussa yhdelläkään koiralla niitä olisi, on sen verran yleinen asia rodussa. A pentueessa yhdellä koiralla on todettu toisessa silmässä RD geograafinen, mutta ripsiä ei ole toistaiseksi yhdelläkään. Silmätarkin ohella Silja kävi ennen astutusta Kangasalan Lillvetissä väliseinä tarkastuksessa. Siljalla ei ollut väliseinää ja rakenne oli muutenkin "helposti astuttava". A pentuetta alulle laittaessa väliseinätarkastusta ei tehty, koska niitä ei rodussa juurikaan ollut ilmennyt (ainakaan julkisesti). Tuolloin astutus sujui oppikirjamaisesti, eikä ongelmia ollut. Amstaffeilla on kuitenkin viime vuosina todettu väliseiniä ja pidän nykyään välttämättömänä asian tarkistamista ennen nartun astuttamista ja ennen urokseni antamista jalostuskäyttöön. En halua missään tapauksessa tuottaa nartulleni turhaa kipua, enkä pilata uroksen tulevaisuutta jalostuskoirana. Tutkimus maksoi alle 100€ + matkat ja vei alle puoli tuntia aikaa. Tutkimuksen jälkeen voin olla varma myös siitä, että astumisen epäonnistuminen ei johdu ainakaan rakennevirheestä. Ilman tutkimusta miettisin sitä yhtenä vaihtoehtona "nalkittomuuteen". Unohtamatta tietenkään sitä, että väliseinällistä narttua ei pitäisi edes käyttää jalostukseen.

Siljan ja Taiston pennuilla on jo useampi odottaja ja jännittäjä, eipä koirat meitä helpolla päästä! Pentue on joka tapauksessa tälle vuodelle tavoitteena saada ennemmin tai myöhemmin. Nyt vaan sormet, varpaat ja (Taiston omistajaa lainaten) perskarvat ristiin, että aurinkomyrskyn aikainen astutus on edes vähän onnistunut ja pentue toteutuu "ennemmin". Jännittävä kevättalvi edessä!