1v!

Nyt se on tehty! Nimittäin oppari. Koulua on vielä reilu kurssi jäljellä, mutta ehkä jaksan silti ahkerammin blogia päivittää. Siitä se ei ole kiinni, etteikö kerrottavaa olisi. Kesästä on niin paljon tapahtumia, että tuskin muistan kaikkea. Yritetään...

A pentue täytti 15.11. vuoden! Pentueen syntymä oli yksi elämäni merkittävimpiä tapahtumia. Olin odottanut pentuetta haluamastani linjasta neljä vuotta ja kiitos Niinan se toteutui. Minulle oli selvää, että halusin jatkaa Korpihillan Outin jalan jäljissä linjaamalla Torstiin (Korpihillan Kaamos). Kaikki palaset loksahti paikoilleen kun sain Niinan Martan lainaan. Parasta kuluneessa vuodessa on ollut seurata pentujen kasvua ja kehitystä!

Pentueen kehityksen seuraaminen on melko tavallinen klisee kasvattajan suusta, joten avaan hieman mitä se omalla kohdalla tarkoittaa. Eniten minua kiinnostaa, mitkä ominaisuudet pentujen vanhemmista ja suvusta ovat "siirtyneet" pentuihin. Koska jalostuksen tavoite olisi, että tuleva sukupolvi ei olisi ainakaan vanhempiaan huonompi, kiinnostaa myös mahdollinen ominaisuuksien paraneminen uudessa sukupolvessa. A pentueesta voi vuoden rajapyykillä todeta, että kaikilla pennuilla on purenta ok, uroksilla kivekset ok ja kaikki ovat iholtaan terveitä. Pennuista 7/9 on esitetty näyttelyissä pentuluokassa ja 6/9 on saanut junioriluokasta laatuarvostelun 4 x ERI ja 2 x EH. Tässä kohtaa näen pentujen olevan ulkomuodoltaan isäänsä parempia (emä ei ole käynyt näyttelyissä). Pennuista neljä on käynyt karhutestissä, testien tuloksia pentujen sivulla. Virallisia terveystuloksia on odotettavissa vuoden sisään.

Kaikkein mielenkiintoisinta itselle on luonteen ja harrastusominaisuuksien periytyminen. Suvussa on melkoinen liuta virallisia harrastetuloksia tehneitä koiria, joten ei ole yllätys, että ominaisuuksia pennuissakin on. Itselle yllättävää on se, miten moni pennuista harrastaa! Eniten Ilaria (vietikkyyttä, toimintakykyä) on Sallissa ja Areksessa, tosin koen tässä kohtaa ainakin Areksen (jonka olen harrasteissa livenä nähnyt) olevan Ilaria tasapainoisempi. Taistossa on eniten suvun ominaisuuksia (tasapainoisuus, avoimuus, vahva taistelutahto). Sitä voi kuvata oikein perinteiseksi "vanhan ajan amstaffiksi". Siljaa en valinnut kotiin harrasteominaisuuksien perusteella, vaan emältään perityn tasapainoisuuden vuoksi. Mukavaa ollut huomata, että Ilarilta on Siljakin saanut sopivasti vietikkyyttä ja ahneutta. Pennuista kotikoirana elelevä Hilma on perinyt emältään ja suvusta riistaviettiä ja tasapainoisuutta. Kerttu osoitti jo pentulaatikolla olevansa melkoinen sähikäinen ja onkin vilkastuttanut perheen elämää mm. johdattelemalla harrasteiden pariin. Kertulla on isältään kohtalaisesti terävyyttä. Perhekoira Luna on täyttänyt odotukset lapsia rakastavana, kaikkeen osallistuvana kainaloisena. Pentueen pehmeimmästä päästä Telma ja Ipa ovat ollet osuva valinta "amstaffi -aloituspakkauksiksi." Molemmat hyvin kilttejä, tasaisia, mutta kuitenkin harrasteissa innokkaita ja nopeita oppimaan. On mukava huomata, että harrasteominaisuudet ovat periytyneet, vaikka emässä niitä ei juuri ole. Emältään pennut ovat saaneet lapsirakkauden. Tasapainoisuus oli tavoitteissa korkealla ja sitä ovat pennut emältään ja suvustaan saaneet.

Testasin pennut kotona itse kahdesti ja on todella mukava nähdä, että oma arvio on mennyt pitkälti oikein ja pennut ovat sopivissa kodeissa. Antaa varmuutta luottaa itseensä tulevaisuudessa. Toki annoin tilaa myös omistajien mielipiteelle - minulle on tärkeää, että ihminen oikeasti haluaa juuri sen pennun. Kävi mm. niin, että tiettyä pentua katsomaan tullut ihastuikin pentuun, jonka myymistä vielä emmin. Kun näin pennun ja katsojan välisen siteen, oli helppoa tehdä päätös. Myös pentu, jota alunperin tultiin katsomaan sai lopulta sille sopivimman kodin. Paljon luotan myös intuitioon. Pennut harrastavat hyvin monipuolisesti mm. pk hakua, pekoa, vepeä, peltojälkeä, rallya, tokoa, nosea, näyttelyjä ja verijälkeä. Kiitollinen olen kaikille omistajille, niistä on kasvanut hienoja junnuja! Toivotaan, että pennut pysyvät terveinä jatkossakin.

Sellainen kiva tapahtuma myös tälle syksyä, että Ilari sai RTK4 koularin! Minä olen harrastanut rallya kolmen koiran kanssa RTK3:een asti ja nyt tosiaan ensimmäinen ylimmän luokan koulutustunnus. Tämä on sikäli itselle merkittävä saavutus, että tässä lajissa olen täysin itseoppinut. Antaa uskoa omaan tekemiseen. Meidän pisteet ei voittajassa ja mestarissa päätä huimaa, mutta se on ymmärrettävää, kun ensimmäisen aloluokan kokeen ja RTK4 kokeen välissä on tasan kaksi vuotta. Voi päätellä vepen ja peltojäljen kesälajina huomioiden, että hävettävän vähän on ehditty treenata. Tiedän, että lajissa kehittyminen ei ole koirasta kiinni, joten pidämme sen "ohjelmassa" yhteisenä tekemisenä. Tosin jatkossa se vaatii ihan kunnon paneutumista harjoitteluun. Tämä on laji, jossa erityisesti pääsen hyödyntämään käyttäytymisanalyyttisen oppeja käytännössä. Tänä syksynä ylitimme myös kilpailukynnyksen FH jälkikokeessa. Minun tuurilla meille sattui syksyn kovimman myrskyn jälkituuli ja ensimmäinen lumi, mutta odotettua paremmin Ilari teki. Ilmaisi esineet maahan ja jäljesti kulmat. Itse mokasin liinan kanssa toisella suoralla, mistä koe katkesi, mutta saimme jatkaa jälkeä ja koira oli hyvä. Pisteitä kaikkiaan 20. Tätä todellakin ensi vuonna lisää, jos Ilari on terve.

Ja se oppari, se löytyy täältä