2022

Nyt aletaan olla siinä vaiheessa vuotta, kun voi laittaa sen pikku hiljaa (kauden teemaan liittyen)  pakettiin. Mulla on ollut aina Joulun seutuun tapana käydä läpi vuoden plussia ja miinuksia jonkilaisena yhteenvetona. Kulunut  vuosihan ei aiemmista poikkea onnistunisineen ja vastoinkäymisineen. Kuitenkin se on yksi elämäni parhaita vuosia. Ensinnäkin jo siksi, että saimme toteuttaa pitkäaikaisen haaveen muutettuamme alkukesästä omaan taloon maalle. Mutta myös siksi, että saavutin itselleni merkittävän ja ison tavoitteen kisaamalla Ilarin kanssa kilpailuoikeuden vesipelastuksen voittajaluokkaan.

Miksi tuo tavoite on minulle niin merkittävä? Tosiasia on, että omistamani ja kouluttamani koira oli Suomen ensimmäinen virallisen VEPE tuloksen tehnyt amstaffi Unbreakable's Bart The Bear vuonna 2012. Tuon saavutuksen jälkeen kouluttamani koira on 10 vuoden ajan ollut Suomen menestynein vepe amstaffi. Tällä hetkellä tuota meriittiä kantaa Villa Vappulan Dirlandaa, joka siis on Suomen ensimmäinen voittajan kilpailuoikeuden saavuttanut amstaffi. Tuo saavutus tavallaan sinetöi kuluneet 10v lajin parissa. Ja kun tänä vuonna lajissa kilpailevia amstaffeja on enemmän kuin koskaan, koen tehneeni sen parissa jonkinlaisen pioneerityön. On todella hienoa, että lajin suosio kasvaa vuosi vuodelta.

Tälle vuodelle saatiin Ilarille myös yllättävän monta näyttelytulosta (enemmän kuin edesmenneelle koiralleni koko elinikänä). Niiden keskiarvo taisi olla EH. Ilarilla on muutama ERIn arvostelu, mikä on minulle riittävä. Ehkä vähän itsellekin yllätyksenä osallistuimme pariin rally-toko kokeeseenkin. Molemmista tulos ja toisesta myös piirinmestaruus joukkuepronssia. Tämä laji lähti käyntiin varsin mukavasti ja siinä tulemme kilpailemaan myös ensi vuoden puolella. Olen rallyssa yllättynyt siitä, miten rauhallisia ja siistejä ratoja Ilari tekee ottaen huomioon sen vireyden ja vietikkyyden. Todella positiivista, että tarvittaessa on kykyä myös keskittyä.

IGP jäi tänä(kin) vuonna vähälle treenille. Talon kanssa oli alkukesään intensiivistä, jotta päästiin muuttamaan. Kesä meni vepen parissa. Se mitä ehdittiin treenata meni aika kivasti. Käytännössä tämä laji vaatisi tiiviin intensiivijakson edetäkseen, mutta se on jo välimatkojen ja työvuorojen sovittamisen vuoksi hyvin hankalaa. Nyt kun treenien välillä on paljon aikaa, joudutaan aina ottamaan monta askelta taaksepäin. Peltojälki taas meni ison harppauksen eteenpäin, kun saatiin ilmaisut kuntoon. Ensi vuosi on ratkaisun vuosi sen suhteen, jatketaanko vielä IGP treeniä vai kokeillaanko metsäjälkeä.

Ja mitä ensi vuoteen tulee, sen sanelee paljolti alkava käyttäytymisanalyysiperusteinen eläinkouluttaja koulutus. Käyn tuon koulutuksen töideni ohella Tampereella, mikä vie taas aikaa ja rahaa. Aika näyttää onko näillä polttoaineen hinnoilla mahdollista jatkaa kaikissa lajeissa. Koira tulee keväällä seitsemän, joten PK lajien suhteen on tehtävä ratkaisuja parin vuoden sisään. Ilari on kuvattu luustoltaan terveeksi, mutta kun on kuitenkin raskaamman rodun edustaja (vaikkakin itse kevyehkö), en halua ottaa turhia riskejä.

Tämän vuoden suurin vastoinkäyminen ja tappio noudattivat edellistä vuotta. Vuonna 2021 jouduin jättämään sijoitusnarttuni Tertun jalostuksen ulkopuolelle ja tänä vuonna päädyin samaan Taran kohdalla. Harmillista oli, että viimeisin tehty terveystukimus oli se ratkaiseva. Taralla todettiin sydänsairaus, luustoltaan se on täysin terve koira. Taran luonteen vuoksi kävin itseni kanssa kamppailua sen jalostuskäytöstä ihan loppuun saakka. Ilman tuota sydänsairautta olisin sitä käyttänyt, koska uroksella on upea, tasapainoittava luonne. Tavallaan tämä löydetty sairaus vei vastuun päätöksestä minulta, joten koen sillä olleen tarkoituksensa. Usein asioilla on.

Tuon Taran jalostuskäytön peruuntumisen myötä sain itselleni loppuvuoteen "ylimääräisen" loman. Olin säästellyt talvilomaani pentujen ajalle, mutta nyt saankin pitää sen jo Joulun seutuun. Tämä sopii minulle oikein hyvin, koska saamme viettää ensimmäisen Joulun uudessa kodissa.

Kennel Melekosen Työmaan toivottaa Rauhallista Joulunaikaa kaikille matkassa pysyneille.