Ajatuksia jalostuksesta - selkä

Ajatuksia jalostuksesta - selkä

Amerikanstaffordshiren rotumääritelmä on käsittääkseni pysynyt muuttumattomana aina. Rotumääritelmä kuvaa rodun ihanneyksilöä. Monelle kasvattajalle se on kasvatustyön punainen lanka tai "raamattu". Minulle se nimenomaan Kuvaa Ihanneyksilöä. Mielestäni rotumääritelmässä on pajon tulkinnan varaa. Amstaffeissa on kolme eri tyyppiä: terrieri, bull sekä moderni. Kaikkien tyyppien edustajia löytyy rotumääritelmän mukaisista koirista. Olen käyttänyt jonkin verran aikaa katselemalla vanhoja kuvia amstaffeista, jotta saisin käsityksen siitä millainen on "oikean" näköinen amstaffi. Lopputulema kuvista on sama kuin tänä päivänä; variaatioita löytyy hyvin pienistä ja kevyistä pienen mastiffin näköisiin. Rotumääritelmää on siis kautta aikain tulkittu kasvattajien toimesta hyvinkin laveasti.

"Jalostus tarkoittaa eläinkannan laadun parantamista valinnan keinoin. Koiranjalostuksessa laadulla tarkoitetaan tasapainoista ja rodunomaista luonnetta, hyviä käyttöominaisuuksia sekä terveyttä ja pitkäikäisyyttä. Koiran tulisi olla tunnistettavissa rotunsa edustajaksi, ja sen rakenteen pitäisi olla kestävä ja toiminnallinen, liioittelematta mitään rotumääritelmässä mainittua ominaisuutta." Oma ajatukseni jalostuksesta kulkee aika pitkälti samoja uria tämän Kennelliiton nettisivuilla jalostuksesta kertovalta sivulta lainatun tekstin kanssa.

Kasvattajaksi aikovan tulisi olla valmis perustelemaan jalostusvalintojaan. Pitää pystyä tunnistamaan koiran hyvät ja huonot puolet. Tiedän, että oma urokseni ei täysin mene rotumääritelmään, mutta on (riittävän) tunnistettavissa rotunsa edustajaksi. (Ilari on saanut näyttelyissä laatuarvostelun "erinomainen") Perusteluni jalostuskäytölle on muissa kuin ulkoisissa ominaisuuksissa. (Täytyy pitää mielessä, että ulkonäkö on nopeimpia rotuun palautettavissa olevia ominaisuuksia). Arvostan kyllä rotumääritelmää, mutta on asioita joissa olen valmis hieman "uhmaamaan" sitä terveyden hyväksi.

Yksi rotumääritelmän kohta, mihin itse olen kiinnittänyt huomiota on Rungon kuvailusta löytyvä Selkä: Melko lyhyt. Sanassa "melko" on aika paljon tulkinnan varaa. Jopa niikseen paljon, että olen nähnyt jonkin verran amstaffeja, joilta käytännössä puuttuu lanneosa kokonaan. Kun koiraa katsoo sivusta päin näyttää sille kuin takapuoli alkaisi heti kylkiluiden takaa. Minulle koiraharrastajana selkä on yksi tärkeimmistä asioista. Etenkin se, että selkä olisi mahdollisimman normaali koiran selkä. Eli normaalin koiran täysimittainen selkä kaikkine siihen kuuluvine nikamineen. Ei siis liian pitkä, mutta ei etenkään liian lyhyt. Normaali. Se ei ehkä ole "melko lyhyt", mutta se on kestävä ja toiminnallinen. Asia johon tulen kiinnittämään huomiota myös tulevaisuudessa valintoja tehdessäni.