Alamäkee, ylämäkee
Meidän porukka on viime viime aikoina työllistänyt eläinlääkäreitä ihan asiakseen. Tosin en valita, aika vähän on kokonaiskuvassa ollut lääkärillä käyntiä. Nyt vaan sattui samaan pullonkaulaan useampi. Ilarille tehtiin pari viikkoa sitten tähystysavusteinen virtsakivileikkaus Almavetissä. Ilarilta poistettiin yksi iso 1,5-2cm kokoinen kivi, mikä lähetetiin laboratorioon tutkittavaksi. Kiven laatua ei saatu aiemmin virtsanäytteestä selvitettyä, koska virtsassa ei ollut kiteitä tai kiven "hiutaleita", mutta sen "luonteen" vuoksi kiveä epäiltiin kalsiumoksalaattikiveksi. Tutkimuksessa kivi osoittautui epätyypilliseksi kystiinikiveksi. Epätyypiliseksi, koska tyypillisesti kystiinkiviä on paljon ja niitä tulee lisää nopeasti. Ilarilla oli yksi suuri kivi, mikä vaikutti olleen virtsarakossa kauan. Kystiinikivet ovat etenkin joillakin roduilla perinnöllisiä, mutta eivät aina. Iarilla kiven aiheuttajaksi on syytä epäillä liian proteiinipitoista ruokaa.
Olen joskus lähtenyt mukaan somepropagandaan liian vähästä proteiinista koirien ruuissa ja vuosien ajan lisännyt proteiinin määrää antamalla raakaa lihaa tai "sporttinappuloita" normaalin ruuan ohella. Olen ajatellut, että urheilukoira tarvitsee enemmän proteiinia ihaskunnon ylläpitoon. Etenkin lihassa ja maitotuotteissa (juusto) on runsaasti kahta rikkiä sisältävää aminohappoa; metioniini ja kysteiini. Liika määrä näitä aminohappoja voi lisätä sairastumisriskiä. Toinen virtsakiviä olennaisesti lisäävä tekijä on liian vähäinen veden saanti. Mittasin leikkauksen jälkeen Ilarin nesteen saantia ja totesin sen juovan päivässä kolmasosan siitä, mitä sen kuuluisi juoda. Toki se varmaan on vähentänyt juomista kiven vuoksi pikkuhiljaa, mutta en joka tapauksessa ollut huomannut asiaa. Ilarilla on useampi vesikuppi joihin vaihdetaan vesi useasti päivässä. Lisäksi juomiset treenien ohessa ja ruokaan lisätty vesi. Juomisen määrään ei vain ole tullut kiinnitettyä huomiota kun vedenlähteitä on monta.
Hyvä asia on se, että ruokamerkkiä ei tarvitse vaihtaa. Ilari voi nykyisellä ruualla todella hyvin. Jätän ylimääräiset proteiinit sekä maitotuotteet pois ja nesteen määrästä on huolehdittava. Hyvä puoli on myös se, että nyt ei kalsiumista tarvitse olla huolissaan (vrt kalsiumoksalaattikivi). Ilarilta tutkitaan nyt parin kuukauden välein virtsanäyte, jotta nähdään tuleeko lisää kiviä ja mikä ylipäätään on virtsan koostumus. Itseä vähän myös huolettaa onko liika proteiini ja tulehdus kuormittanut munuaisia. Minulla ei ole tiedossa, että Ilarin suvussa olisi ollut virtsakiviä, mutta haluan nyt rauhassa seurata miten terveydentila etenee. Itse leikkauksesta koira on toipunut todella hyvin. Olisi omasta mielestään valmis treeneihin, mutta väsyy edelleen jos innostuu. Kolmisen viikkoa ainakin olisi hyvä toipua rauhassa. Pääasia nyt on kuitenkin se, että Ilari voi hyvin ja hymyilee taas. Itsellä on mielenrauha.
Ilarin ohella tytötkin ovat kuluttaneet eläinlääkärin saranoita. Terttu ontui muutaman viikon ajan ajoittain jalkaansa. Kasvavalle pennulle kasvukivut eivät ole poikkeuksellisia, mutta koska ontuminen toistui Erica päätti viedä sen kuvattavaksi. Terttu kuvattiin niskasta hännänpäähän mukaan lukien olat ja polvet ja kuvat lähetettiin vielä ortopedin nähtäväksi. Onneksi niistä ei löytynyt mitään poikkeavaa vaan kyseessä tosiaan oli kasvuun liittyvä kipuilu. Positiivista oi sekin, että ainakin tässä kohtaa kuvat näyttivät ylipäätään hyviltä. Toki koira on vasta puolivuotias. Terttu laitettiin kipuääke kuurille ja sille on tiedossa lihashuoltoa. Haastavinta liene ollut, että sille määrättiin myös lepoa. Tämä kääntyi tosin positiiviseksi, sillä Terttu aloitti uutena lajina noseworkin. Se on lajista varsin innoissaan ja etenee siinä mukavasti. Olen nähnyt työskentelystä videonpätkiä ja tykkään kovasti pennun tyylistä tehdä. Siinä on sama ominaisuus kuin Ilarissa; se harkitsee mitä tekee. Terttu osaa myös rauhoittua, mikä on tässä lajissa todella hyvä ominaisuus. Nyt toivotaan, että ontumiset jää historiaan ja Terttu kasvaa tasaisesti kasvunsa. Se on tällä hetkellä selkeästi takakorkea, joten jonkinlainen kasvupyrähdys sillä on ollut.
Ja sitten Tara. Aiemmin kertomani karvanlähtö oireilu osoittautui todennäköiseksi hormonaaliseksi oireiluksi. Se meni ohitse muutamassa viikossa. Mutta tällä viikolla Tarakin säikäytti tosissaan! Meril oli laittanut minulle yöllä viestiä vatsaoireilusta. Tara oli oksentanut, oli levoton ja yökki. Jatkoimme keskustelua heti kun heräsin (Meril oli ilmeisesti valvonut koko yön) ja sain koiran voinnista videoita. Meril oli myös yhteydessä etälääkäriin. Oireet täsmäsivät mm. vierasesineeseen, suolitukokseen ja vatsalaukun kiertymään. Tara hengitti huohottamalla. Aika pian tehtiin päätös eläinlääkäriin lähdöstä, vaikka yksi sanoi puhelimessa kyseessä olevan normaali vatsatauti. Ainoa vaan, että vapaita aikoja ei ollut, joten Meril raahasi koiran päivystykseen. Ainakin se olisi lähellä lääkäriä, mikäli kunto romahtaisi. Meril istui Taran kanssa päivystyksen odotushuoneessa varmaan neljä tuntia. Kiireellisiä tapauksia oli niin, etteivät he päässeet nähtäväksi. Koiran vointi koheni ja lopputulemana oireilun pääepäillyksi jäi lievä kennelyskä (onneksi oli rokote). Tara on toipunut tämän viikon kotonaan ja on myös sairaslomalla harrasteista. Oireet ovat lieventyneet päivä päivältä, joten näyttää että säikähdykseen jäi. Minun puolesta nyt voitaisiin jonkin aikaa olla sellaista, että kaikki "minun" koirat olisivat vaan terveenä vaikka seuraavat pari kuukautta. Joohan?
Tässä kohtaa haluan esittää suuret kiitokset sijoituskoirieni huoltajille. Sille ei voi mitään jos onnettomuuksia tai sairastumisia tapahtuu, mutta kiitollinen olen siitä kuinka he koirista huolehtivat. Se vähentää jo oman huolehtimisen määrää. Ihanat kodit olen tytöille saanut!
Ja tietenkin kiitokset myös Ilarin hyvästä hoidosta Almavetille.
Alla linkki suht selkokieliseen artikkeliin liika proteiinista ja kystiinistä. Julkaistu Iltalehdessä, mutta pohjautuu lääketieteellisessä The Lancet-lehdessä julkaistuun tutkimukseen.
https://www.iltalehti.fi/elintavat/a/57938754-bf7f-40fa-b41a-373b13a3047b
