Ei satu, mutta tapahtuu

Sitten kun alkaa tapahtua, niin tapahtuu rytinällä! Kaikki samaan aikaan. Tähän asti onkin muutaman vuoden lähinnä sattunut, joten positiiviset tapahtumat ovat enemmän kuin tervetulleita. Onhan se niin, että asioita ei voi väkisin toteuttaa ja niillä tuppaa olemaan tarkoituksensa. Nyt loksahtelee useampi juttu nätisti paikoilleen, kun on antanut aikaa ja malttanut olla kärsivällinen. Positiivinen, odottava tunnelma tulee jatkumaan lähitulevaisuuden, joten kirjoittelen tähän nyt kaiken samaan pakettiin.

Ilarin keväällä loukkaantunut jalka on kestänyt hyvin kahden lajin treenin ja jalan toipuminen vaikuttaa oikein hyvälle. En ole koko kesänä tehnyt vepessä veneestä hyppyjä, olemme panostaneet vientiin ja hukkuvaan. Ilari on kestänyt hyvin itseään toistavien tehtävien harjoittelun, kun olen keksinyt treeneihin variaatioita. Voi sanoa, että nämä liikkeet alkavat olla aika hyvällä mallilla. Niitä emme viime kesänä juuri harjoitelletkaan. Syksyllä otin treeniin mukaan myös renkaan haun ja tehtiinpä viimeisellä treenikerralla myös liikkuvat veneet. Jälkimmäisiä liikkeitä ehdimme tehdä muutaman kerran viime kesänä ja yllätyin miten hienosti koira ne muistaa. Vepen suhteen olen oikein hyvällä mielellä ensi kesää silmällä pitäen. On ihan todella hienoa, että saan treenailla ja kisata Ilarin kanssa. Vielä keväällä tilanne näytti pahalta.

Rally-toko on ollut hiljalleen treeneihin palatessa oikein hyvä laji. Siinä ei ole vauhtia eikä äkkinäisiä käännöksiä, hypytkin on voinut jättää treenistä pois. Olemme harjoitelleet lajin tähän saakka pelkästään kotona ilman ainoatakaan kylttiä tai kartiota, mikä aiheuttaa itselle haasteita sovittaa liikkeitä kylttien väliin. Elokuussa sain ne osumaan ulkokokeessa juuri hyväksytyn verran tuloksella VOI hyv 70/100. Syyskuun hallikokeessa loppui tila ja oman ohjaamisen täsmällisyys. Molemmista saatiin kuitenkin tuomarin palkinto. Rally-tokossa avoimen ja voittajaluokan välinen tasovaatimuksen ero on iso. Vaikka itse tehtävät onnistuvat, vaaditaan voittajassa enemmän täsmällisyyttä ja yhtäaikaisuutta. Myös rata on pidempi, mikä vaatii ohjaajalta pidempää keskittymistä. Minulla ottaa aina koirasta riippumatta aikaa tottua voittajaluokan rytmiin. On paljon asioita, joita ei voi treenata, ne oppii vasta kokeita tehdessä. Tämmöinen on mm. radanlukutaito ja koetilanteessa hyvän yhteisen vireen löytäminen. Loppuvuodelle onkin tavoite kilpailla voittajaa mahdollisimman paljon. Otimmekin lokakuun alusta hallivuoron, jotta pääsemme harjoittelemaan ihan kylttien kanssa.

Sijoituspentuni sai virallisen nimen ja tuli luovutusikään viime viikolla. Kävimme katsomassa sitä viisi viikkoisena ja täytyy sanoa, että pentu teki vaikutuksen! Siinä oli paljon samaa kuin Ilarissa pentuna ja hämmästyin sen ikään nähden itsevarmaa käytöstä. Pentu oli hyvin "valmis", sen olisi voinut luulla olevan luovutusikäinen. Testasin samalla pentua lyhyesti ja pidin sen sinä päivänä, siinä hetkessä esittämistä asioista. Pentu on jatkanut samalla linjalla sijoituskodissaan olemalla reipas ja rohkea tutkiessaan uutta ympäristöään. Unbreakable's Onyx Black Elegant on sijoitettu Keski-Suomeen minun treenikaverilleni lapsiperheeseen, kissojen ja toisen koiran lauman jatkoksi. Olen hyvin kiitollinen, että pentu pääsi tähän perheeseen ja saan olla mukana sen kouluttamisessa.

Koulu alkoi myös jälleen elokuussa ja syyskuun lähijaksolla pääsin toteuttamaan kouluttamista "laatikon ulkopuolella", kun sain kouluttaa possua Särkänniemen Koiramäessä. Koulutimme ryhmissä eri eläimiä ja saimme seurata oman kouluttamisen tauoilla toisten tekemistä. Kouluttamisessa oli haastavaa mm. jakaa käytettävissä olevat vahvisteet koko päivälle. Tämä vaati tarkkaa suunnittelua sekä tarvittaessa suunnitelman nopeaa muuttamista. Opin tehtävässä paljon mm. vahvistamisen oikea-aikaisuutta ja vahvisteen suuntaa sekä suunnittelemista. Oli hyvin yllättävää, miten nopeasti possu oppi tehtäviä ja miten paljon toistoja se kesti. Itseasiassa kouluttajat väsyivät ennen possua. Koulutimme possulle uudelle alustalle nousemista ja sorkan koskettamista tulevia sorkanleikkuita varten. Viikonloppu oli hyvin antoisa ja rankka. Vaati itseltä jatkuvaa keskittymistä ja päivät olivat matkoineen pitkiä. Otti sitten veronsa omassa vireydessä sunnuntain rally-kokeessa. Hyvä muistutus itselle levon tärkeydestä.

Vihdoin! On omat jalostussuunnitelmani ottaneet askeleen eteenpäin. Kävin Kasvattajan peruskurssin vuonna 2019 ja sain kennelnimen. Tavoitteena oli urokseni Villa Vappulan Dirlandaan jalostuskäyttö linjaamalla pentue Korpihillan Kaamokseen. Siitä saakka olen tehnyt töitä tuon tavoitteen ja unelman toteuttamiseksi ja nyt olen lähimpänä sitä koskaan. Korpihillan Maahinen "Martta" on astutettu Ilarilla! Olen niin äärettömän kiitollinen Martan omistajalle mahdollisuudesta liisata Marttaa.  Nyt odottelemme jännityksellä mitä ultra kertoo. Olin varannut Martalle luonnetestin juuri samalle viikonlopulle josta tulikin astutuksen odottelu aikaa. Luonnetesti siirtyy nyt ensi keväälle. Yhdistelmän suvusta on luonnetestattu 85% kotimaisista koirista (neljä polvea) ja kaikki koirat, joihin pentue linjautuu on testattu erinomaisin tuloksin. Martan luonteessa on hyvin paljon samaa kuin isänsä Kesselin Snadi Seikkailija, jonka tunnen hyvin. Toki Martta on isäänsä pehmeämpi, mutta isänsä lailla hyvin tasapainoinen. Kaikki pennuista kiinnostuneet saavat halutessaan tavata Marttaa. Minulta on kysytty, miksi narttu astutettiin nyt kaksivuotiaana eikä luonnetestin jälkeen. Ensinnäkin halusimme nartun omistajan kanssa astuttaa nartun ollessa nuori, jotta se palautuu mahdollisesta synnytyksestä hyvin. Halusimme siis käyttää sen mahdollisuuden, että mikäli tiineys ei nyt onnistu voimme astuttaa seuraavaan juoksuun uudestaan. Toisekseen täytyy muistaa, että uros on tällä hetkellä 7,5 vuotias ja minulla on haaveena käyttää sitä vielä myöhemminkin jalostukseen. Tavoitteena on sille myös sukusiitos 0% pentue. Tätä ennen haluaisin kuitenkin nähdä miten pennut kasvavat ja mitä niihin vanhemmilta jää. Eikä uroksen siemen ainakaan parane vanhetessa. Koen, että minulla on riittävästi tietoa vanhempien sukujen luonteesta tämän yhdistelmän tekemiseen.

Nyt vaan kaikki sormet ja varpaat kyynärpäitä ja polvia myöten ristiin, että on onnea matkassa pentueen suhteen. Ainakin voi sanoa, että sitä on odotettu (jotkut useamman vuoden :D )!