Elokuun lämpöä (ja jalostusuutisia)
Elokuu on ollut minulle kiireinen ja koirapainotteinen. Kuukauteen on
mahtunut mm. treenikaverin saksanpaimenkoiran apuohjaajana toimiminen
vepen soveltuvuuskokeessa (meni läpi) sekä Amstaffiyhdistyksen
vepeleirin vetäminen yhdessä toisen treenikaverini Erika Kinnusen
kanssa. Tämä oli kolmas yhdessä vetämämme Amstaffien vepeleiri. Olemme
vetäneet leirejä myös muille roduille/ yhdistyksille. Joka vuosi on
mukavaa tavata uusia ihmisiä, nähdä eri ikäisiä amstaffeja ja nähdä ilo
ja innostus yhdessä tekemisestä. Joka vuosi on mukana myös "konkareita"
aiemmilta leireiltä. Heidän kehitystään lajissa on hienoa seurata.
Amstaffi on sikäli mukava koira harrastaa lajia, että se on ihmisille
avoin, sillä yleensä on taistelutahtoa ja se tykkää (usein liikaakin)
uida. Tänä vuonna leirillä oli mukana myös staffi ja dobermanni. Saatiin
kaikkiaan paljon onnistumisia ja uskon, että moni leirillä ollut tulee
jatkamaan lajia kotiseudullaan.
Olen elokuun aikana myös kierrellyt katsomassa koiria omia jalostussuunnitelmia silmällä pitäen. Olen nähnyt Taran sulhasen Lakun (Korpihillan Lapin Ukko) sukulaisia sekä mahdollisia Ilarin morsiamia. Taralla on lokakuun lopussa selkäkuvaus ja tutkitaan myös silmät+sydän. Mikäli nämä ovat ok se astutetaan Lakulla mahdollisesti jo seuraaviin juoksuihin. Koska Taralla on ollut pidättyvyyttä ihmisiä kohtaan, olen miettinyt sen luonnetestauksen ajankohtaa. Tara tuli Suomeen korona-aikana neljän kuukauden iässä, sen ihmiskontaktit pentuna ovat jääneet melko vähäisiksi. Lisäksi sillä oli aika vaikea mörköikä, mikä näkyy mm. 1,5 vuotiaana tehdyssä MH luonnekuvauksessa. Siinä Tara ei halua lähteä vieraan mukaan, eikä halua, että sama vieras koskee siihen, mutta hakee itse kontaktia henkilöön useaan kertaan luonnekuvauksen aikana. Tara on tuon jälkeen käynyt mm. rodun erikoisnäyttelyssä, DNA näytteenotossa sekä treenannut vesipelastusta ja PEKOa ilman ongelmia vieraiden ihmisten kanssa. Olen myös keskustellut asiasta PEKO harrastusta ymmärtävien ihmisten kanssa ja saanut ymmärtää, että pidättyvän koiran tässä vaiheessa luonnetestaaminen voisi olla isoksi haitaksi harrasteessa. Tara ei tarvitse näin nuorena kokemusta sitä uhkaavasta ihmisestä. Näin ollen olen päättänyt testata sen ensimmäisen pentueen jälkeen lähempänä kolmea vuotta.
Taran sulhanen Laku on hyvin ihmisrakas, avoin uros. Se asuu
lapsiperheessä kahden muun koiran kanssa. Laku on tasapainoinen, eikä
siinä ole terävyyttä. Tara on hyvin rohkea, siinä on kovuutta ja myös tasapainoisuutta. Kovin vietikkäitä koiria ne eivät ole, mutta molemmista löytyy kuitenkin moottoriakin harrasteissa. Mielestäni Laku kompensoi sekä luonteeltaan että
ulkoisesti Taraa. Tara on melko kookas ja raskas narttu, sillä on hieman
pitkä lanneosa. Sillä on todella kaunis pää ja rinta. Laku kevyehkönä
ja mittasuhteiltaan kompaktina tasapainottaa Taran rakennetta. Haluan
Taralle ehdottomasti uroksen, jota ei ole käytetty useasti ja jonka
kanssa pentueen sukusiitos% lähentelee nollaa. Kannatan itse geenien
monimuotoisuutta jalostuksessa ja haluan toteuttaa sitä aina kun se on
perustellusti toteutettavissa. Näkemäni Lakun sukulaiset asuvat myös
lapsiperheessä ja ovat hyvin tasapainoisia. Koen, että tasapainoisuutta
ei pentueessa voi koskaan olla liikaa. Nyt nähtyäni enemmän koiria, olen
vakuuttunut Lakun käyttämisestä tähän yhdistelmään.
Ilokseni voin myös kertoa, että mikäli meillä on hieman tuuria matkassa on Ilarille suunnitelmissa 1-2 pentuetta arviolta vuodelle 2024. Näistä suunnitelmista enemmän tietoa viimeistään ensi vuoden puolella.
Nautitaan elokuun viimeisistä lämmöistä.
Linkissä Taran harrastevideoita mm. näyttelyistä, pekosta ja vepestä: