Aina saa olla huolissaan
Useinhan sitä tulee kerrottua niitä hyviä uutisia ja mukavia
tapahtumia. Nehän ne on elämän ja koiraharrastamisen suola. Vaan kun elämään kuuluu myös vastoinkäymiset ja ei niin hyvät päivät/ hetket.
Jotta tasapaino säilyy niin kirjoitanpa välillä niistäkin. Taannoin
kerroinkin Ilaria vaivanneista leukanivelen alueen ongelmista sekä
virtsakivestä. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että leukanivelen alue on
ok, normaalissa elämässä tai harrasteissa en ole huomannut kipeytymistä
tai arkuutta. Toki aihetta täytyy tarkkailla ainakin harrasteuran ajan
lajit huomioonottaen. Sen sijaan virtsakiviongelman poistumisen suhteen
en ole niin optimistinen. Ilarin kivi oli tyyppiä, joka ei liukene esim.
ruokavalion avulla, mutta sen luontainen poistuminen on mahdollista.
Koska pissa kulkee normaalisti, virtsan pH saatiin nousuun eikä
muitakaan ongelmia ole, annettiin kivelle tuo mahdollisuus luontaiseen
poistumiseen. Tällä hetkellä oma oletus on, että kivi on edelleen
visusti tallella. Ilarilla on aiheen tiimoilta parin viikon sisään
kontrollikäynti ja pahimmassa tapauksessa edessä on leikkaus. Leikkaus
on aina itselle ahdistava kokemus.
Muutoin Ilari on hienossa kunnossa. Kisakauden aiheuttama kuivuminen ja
painon menetys ovat palautuneet ja karva on todella hieno.
Myös lihaksisto on hyvässä tikissä; liike on puhdas ja joustava.
Eipä
sitä täysin huolilta välty tyttöjenkään kohdalla. Taran
keväisistä pissatulehduksista kirjoitinkin jo aiemmin. Nämä onneksi
loppuivat ensimmäisiin juoksuihin. Yllttävän usein
narttukoirilla tuntuu olevan pissatulehduksia ennen ensimmäisiä
juoksuja. Taralla näitä ehti olla kaksi, joista jälkimmäinen uusi
väärien antibioottien takia. Onneksi tämä on ainakin toistaiseksi taakse
jäänyt harmi. Toivotaan, että pysyy myös talven tullen poissa. Nuorempi
sijoituskoirani Terttu on onneksi tältä harmilta ainakin tähän mennessä
säästynyt. Ensimmäisten juoksujen
jälkeen
Taralla alkoi vaikea valeraskaus. Sen yleisolemus oli vetämätön, se
lihoi, tissit turposivat ja niistä tuli maitoa. Kesän lopulla
valeraskaus hellitti, mutta tilalle tuli hormonaalinen karvanlähtö. Tämä
vähän jo säikäytti kun olen kaikenlaisten turkkiin/ ihoon liittyvien
oireiden suhteen aika "hereillä". Kotonani ei ole narttuja
ollut, mutta ystävä/ tuttavapiiristäni muistan vastaavia oireita olleen. Muutaman puhelun vertaistukea ja ammattilaisen tutkimukset mielipiteineen se vaati. Tara kävi kolmen viikon sisään kahdesti
ihosairauksiin erikoistuneen lääkärin tutkittavana saamatta diagnoosia.
Toisella käynnillä oireet olivat jo vähentyneet aiemmasta. Tällä
hetkellä vaikuttaa siltä, että kyse tosiaan oli hormonaalisesta
oireilusta. Tara oli meillä juuri vierailulla pitkän viikonlopun ja turkki
näytti oikeastaan todella hyvälle. Luonnollisesti sitä tietenkin
seurataan. Tara on tullut Suomeen Venäjältä, mutta etenkin sen
isän puolelta löytyy useampikin suomalainen koira. Isän sukulaiset
kertautuvat myös emän puolella. Sikäli onkin mukavaa, että olen saanut kysymällä
aika paljon tietoa Taran sukulaisista ja niiden luonteista ja terveydestä. Sukulaisten virallisia terveystuloksia on nähtävissä
jalostustietokannassa.
Yksi huolen aihe tyttöjen
kohdalla ovat silmäsairaudet. Itsestäni tuntuu, että tämä ongelma on
lisääntynyt oman amstaffihistoriani aikana. Kun otin 2008 Tapanin, en muista kuulleeni puhuttavan silmäsairauksista
rodun kohdalla. Nyt niitä tuntuu olevan yhdessä jos toisessa pentueessa.
Yleisin on Tertunkin suvussa esiintyvä distichiasis (ylimääräiset
ripset). Osa koiran silmäripsistä on väärin sijoittuneet ja osuvat
silmän pintaan. Tosinaan tämä vaatii kirurgisen toimenpiteen.
Ymmärtääkseni rodusta riippumatta (lievä) distichiasis ei ole
jalostuksen este,
mutta huomioitava asia. Tosin lieväksi distichiasisiksi saatetaan lausua myös kirurgisen toimenpiteen vaatineita tapauksia, joten jalostustietojärjestelmän tietoihin ei pelkästään kannata luottaa. Silmäsairauksien lisääminen rodussa ei
tietenkään ole tavoiteltava asia. Itselleni tuo distichiasis Tertun suvussa on
ollut tiedossa ja harkittu riski. Yllättävää kuitenkin on kuinka
periytyvää tuo vaiva on. Tämä on asia, johon tulen tulevaisuudessa
juurikin tuon periytyvyyden ja lisääntyneen esiintyvyyden vuoksi
kiinnittämään huomiota. Toinen silmäsairaus mikä on noussut esiin on luomen kiertymä. Tämä on itselle täysin uusi
"tuttavuus" johon törmäsin tänä vuonna ensimmäisen kerran. Luomen
kiertymä (entropium/etropium) on ilmeisesti mm. mastiffeilla ilmaantuva
silmäsairaus, enkä ole aiemmin kuullut sitä "esiintyvän" amstaffeilla. Tämä ei
selvitykseni mukaan myöskään lievänä ole jalostuksesta poissulkeva asia, mutta
toki vakavaa harkintaa aiheuttava. Tertulla tai Taralla ei näitä silmäsairauksia ole ainakaan toistaiseksi todettu.
Ja sitten on vielä sairauksien kylkeen ympäristön vaarat. Ihan tässä taannoin Terttu oli hyvin lähellä napata kyyn suuhunsa. Huoltajalle oli tullut metsässä tunne ottaa koira kiinni ja vähän tämän jälkeen ehti juuri nykäistä hihnasta pois, ettei saanut käärmettä suuhunsa. Kyy oli toki jo kohmeessa, mutta sähisi äreänä. Siinä oli todella tuuria matkassa. Summa summarum, huoleton on koiraton. Sitähän se on; epävarmuutta, huolehtimista ja epäonnea. Sen vuoksi juuri mukavat asiat ovat niitä joiden vuoksi viitsii ja jaksaa. Tarakin pääsi metsäilemään vierailunsa aikana Keski-Suomessa, oli kaupunkilaistyttö ihmeissään. Kävimme myös peltojäljellä sekä kentällä vähän opettelemassa uusia asioita. Vierailun aikana tavattiin Taran siskopuoltakin yhteilenkillä. Oli kaikkiaan mukava pitkästä aikaa päästä seuraamaan Taran luonnetta kaikkien juoksujen, valeraskauksien ja murkkuilujen keskellä. Nyt Tarassa oli taas sitä samaa koiraa kuin ihan ensimmäisellä vierailulla. Se on kaikkiaan kiltti ja rauhallinen tyttö. Mielestäni sillä on hyvä hermorakenne. Tara ei ole kovin vietikäs ja taistelutahto on myös hillitty. Terävyyttä siinä on enemmän kuin minun aiemmissa koirissa. Aika näyttää onko nyt kyse mörköiästä vai onko kaikki terävyys luontaista. Tara ei ole agressiivinen ihmisiä tai toisia koiria kohtaan. Mukava koira, muttei "vössykkä", omaakin tahtoa on.
Raikasta syksyä, pitäkää huoli.
Alla pätkä Taran peltojälkeä: