Hurja heinäkuu!
Paljon odotettu heinäkuu tuli ja on melkein mennyt. Odotukset palkittiin! Tiimissä on jo pitkään tiedetty, että heinäkuulle osuu tänä vuonna paljon kauan odotettuja ja jännitettyjä juttuja, kokeita ja luonnetestejä. Olipa hurjaa menoa! Lähdetäänpä purkamaan kuun alusta: Amstaffien vesipelastuksen rotumestaruus kilpailtiin heinäkuun ekana viikonloppuna. Ilaria en voinut siihen ilmoittaa kastroinnin vuoksi, enkä Siljaa, koska toimin samassa luokassa Areksen apuohjaajana. Tosin ei Silja olisi ollut vielä valmiskaan. Rotumestaruuteen osallistui lopulta vain kolme rodun edustajaa, sen verran, että saatiin kilpailu aikaiseksi. Ares toimitti vähällä treenimäärällä oikein mallikkaasti ALO1 95/100p ja rotumestaruus 2. sija! Tuomaria lainaten koira teki 100 pistettä, mutta yhdestä ohjaajan ylimääräisestä pyörähdyksestä rannassa -5p. Se pyörähdys oli kuitenkin pakko tehdä, jotta Heidi ei kaatunut veteen. Tuomarina kokeessa Heli Oinonen.
Seuraavaksi jännäiltiin luonnetestejä kuun kolmantena viikonloppuna, kun Kerttu ja Silja osallistuivat Korpilahdella peräjälkeen testiin. Yhtä Siljan miinusta lukuunottamatta molemmilla kaikki osa-alueet plussalla ja molemmat laukausvarmoja. Etenkin Kerttu teki oikein hienon, itsensä näköisen, nartulle kauniin testin pistein +155. Siljankaan testi ei yllättänyt. Ihmisen uhka oli sille odotetusti raju kokemus, mistä sen oli lopputestin aikana hankala palautua. Siljaa ei ole käytetty leikityksessä, saati puruissa, eikä se ylipäätään pidä esim. siitä, että ihminen korottaa ääntään tai käyttäytyy muuten "inhottavasti". Silja onkin sellainen positiivisuuspoliisi. Kiltti, hieman herkkä narttu, mikä näkyi testissäkin. Tuomarin sanoin "mukava koira", mitä se nimenomaan on. Pisteitä Silja sai +110. Silloin kun pentuja "jaettiin", sanoin usein, että en jätä kotiin parasta, vaan jätän sellaisen, joka pärjää Ilarin kanssa. En missään nimessä halunnut koiraa samoilla ominaisuuksilla. Ilarissa on vietikkyyttä (sekä saalis että puolustus) ja terävyyttä. Siljalla puolustushalu on pieni ja se on koira, joka ei osoita lainkaan terävyyttä. Paitsi jos sitä kiukuttaa. Silloin se nyplää kellon rannetta tai hanskan reunaa. Silja teki hyvin nuorena karhutestin, missä se osoitti selkeästi enemmän taistelutahtoa ja toimintakykyä. Karhutestissä ihmisen uhkaa ei ole ja koiran reaktiot ovat luonnollisempia.
On melko hämmentävää, miten oikean koiran osasin pentueesta kotiin jättää. Nyt kun luonnetesti on tehty, olen myös entistä tyytyväisempi B pentueen urosvalintaan. Taisto (Chirpy Lovemaker) kompensoi oikeastaan kaikkea sitä, mitä Siljasta "puuttuu" (taistelutahto, toimintakyky ja inan lisää avoimuutta) ja vastaavasti Silja tuo yhdistelmään sitä "mukavaa, tavallista" koiraa ja rauhallisuutta. Olen usein harrasteissa sanonut ääneen, että Ilarin jälkeen Siljan kanssa on oikeasti mukava harrastaa. Ilarin kanssa jokainen treeni ja koe on oma selviytymiskamppailunsa. Toki Siljan ominaisuudet tuskin riittävät ainakaan tietyissä lajeissa ylempiin luokkiin. Taistelutahto ja toimintakyky ei riitä, mutta sillä on mieletön ongelmanratkaisukyky ja se on todella hyvä nenän käyttäjä. Valitsemme siis lajit sen mukaan. Eri nenälajit onkin se, mikä itseä eniten seuraavaksi kiinnostaa ja niihin Silja sopii oikein hyvin. Harrastamisen näkökulmasta parasta Siljassa on se, että se osaa rauhoittua silloin kun mitään ei tapahdu. Se ei hermostu odottamisesta, eikä tehtävien suorittamisesta. Testissä se näkyy "kohtuullisena vilkkautena". Siljan kanssa touhutessa pitää oikeasti osata jo vähän kouluttaa. Se on helposti fiksumpi kuin itse. Luonnetestit ja suulliset palautteet videoituna: https://www.youtube.com/@saijatiainen2607.
Seuraavalla viikolla luonnetestiin osallistui myös Ipa Kuopiossa. Ipa on aiemmin tehnyt hyväksytysti MH luonnekuvauksen, missä se kuitenkin todettiin laukausaraksi. Ikäväkseen luonnetestiin osallistuessa Ipa kuuli edellisen koiran laukaukset, joista sen oli hankala palautua. Koira suoritti testiä haalarille asti, mistä ohjaaja keskeytti. Laukaukset vaikuttivat liikaa testin suorittamiseen. Sekä ohjaaja että minä kasvattajana olemme kuitenkin kiinnostuneita Ipan muista osa-alueista, etenkin pystyykö se kompensoimaan arjessa niillä heikkouksiaan. Ipan testiä tullaan siis tod näk yrittämään vielä uudestaan paremmin laukauksiin varautuen. Väliä tulee kuitenkin edelliseen testiin olla vähintään 6kk, joten menee ensi vuodelle. Yleisesti pidän koirien testaamisesta mahdollisuuksien mukaan viimeistään kolmen vuoden iässä. Etenkin käyttäytymisanalyyttisen koulun jälkeen ymmärrys siitä, kuinka paljon koiran kokemukset, ympäristö, koulutus ja iän mukana tuoma itsevarmuus vaikuttavat testin tulokseen. Kuten myös esim. se onko koiraa MH luonnekuvattu aiemmin tai leikitetty/ puretettu maalimiehellä. Ipan MH on tehty hieman alle kaksi vuotiaana.
Yksi odotetuimpia juttuja oli myös Taiston BH koe viimeisenä viikonloppuna. Taisto osallistui siihen Oulussa ja tuomarina kokeessa oli Sami Isopahkala. Piiaa meinasi hieman koe jännitellä, mutta hienosti kotiinviemisenä FCI-BH koulutustunnus! Paikkamakuusta erinomainen ja muista osioista pääosin hyvää. Pieniä kauneusvirheitä, mutta kokonaisuutena hieno, ehjä suoritus. Kaupunkiosuudessa Taisto käyttäytyi oikein mallikkaasti. Taistolla on A pentueesta kaikkein eniten omaa tahtoa ja itsevarmuutta, se ei ole kaiken helpoin koira kouluttaa. Piiakin on pentua ottaessa tiennyt mitä on odotettavissa ja Taisto sopii ohjaajan määrätietoiselle luonteelle hyvin.
Piia onkin tehnyt pitkäjänteistä, hienoa työtä sen kanssa saavuttaen tavoitteensa. Taiston BH koe pähkinänkuoressa klippinä kennelin Instassa. Taisto harrastaa päälajinaan IGP:tä isänsä jalan jäljissä.
Viimeiselle viikonlopulle saatiin myös pari vepekoetta, joista pääosassa oli Areksen viimeinen alokasluokan koe. Tämä tehtiin täysin vieraassa rannassa Saarijärvellä ja sen tuomaroi Juha Sonninen. Näytöstyyliin Ares ja Heidi tekivät viimeisen ALO1 tuloksen pistein 100/100. Ares lunasti pääsylipun avoimeen luokkaan nuorimpana amstaffina koskaan puhtaalla kolme kokeen rivillä. Nuorella iällä saavuttaminen ei sinänsä ole mikään meriitti, mutta tämän koiran kohdalla se kertoo myös ominaisuuksista. Areksessa on yhden A pentueen nartun ohella eniten Ilaria, haastavia ominaisuuksia, jotka osaltaan tekevät siitä niin hyvän harrastekoiran. Ts Arekselle aloluokka oli helppo nuoren iän mukana tuomista fyysisistä rajoitteista huolimatta. Loppukesän se saa rauhassa treenailla liikkeitä seuraavan luokkaan, mihin ei ole kiire, ennen kuin ohjaaja ja koira ovat valmiita.
Areksen kanssa samassa kokeessa kilpaili myös isikoira Ilari kahden vuoden tauolta. Ilarin kanssa meillä oli puhtaasti todella huono tuuri ja hieman heikkoa ohjausta. Ykköstulos jäi puolen metrin ja viiden sentin päähän. Ekassa liikkeessä lähetin koiran hakemaan venettä puoli metriä liian myöhään (10v koira ei jaksa uida liikkuvaa venettä enää kiinni jos menee huti), koko liike nollille. Kolmannessa liikkeessä renkaan narua vastaanottaessa koira pudotti narun kun sormet olivat siitä viiden sentin päässä. Tämän olisi voinut ehkäistä yhdellä ylimääräisellä "käteen" käskyllä, mutta nyt virheitä tuli -10. Viennistä hienot 24/25 ja hukkuvasta täydet 25/25. Ilari jaksoi kokeen todella hyvin, mutta sai kokeen jälkeen kotona lihasspasmin lapojen alueelle. Nähtäväksi jää, jatkammeko enää aktiivista harrastamista tässä lajissa vai jäikö koe viimeiseksi. Koiran suorituksesta olen joka tapauksessa valtavan ylpeä!
Samoin kun olen kasvatinomistajista! Miten uskomattoman hienoa omistautumista, työtä ja kiinnostusta. Mitään tällaista en todellakaan odottanut ensimmäistä pentuetta alulle laittaessa. Miten hienosti koirat ovat päässeet toteuttamaan itseään omien ominaisuuksiensa mukaan, miten niille yksilöille on annettu mahdollisuus, joilla itsellä on annettavaa, niin ulkomuodon kuin harrasteiden osalta. Miten koirien heikkouksia ei jäädä märehtimään vaan koiraa tukien ja oikeita asioita vahvisten sitä viedään eteenpäin. Miten ollaan ennenkaikkea valmiita oppimaan koko ajan lisää, yhdessä koiran kanssa.
Kiitollinen <3