Jalostusyksilö

Olen saanut tässä lyhyen, pentueettoman "kasvattajaurani" aikana jonkin verran hyvin hämmentäviä yhteydenottoja jalostusasioihin liittyen. Hämmentäviä sikäli, että ne poikkeavat omasta ajattelutavastani melkoisesti. Tai sitten minua vaan pidetään vähän tyhmänä, koska yhteydenotot koskevat usein asioita joita itse pidän itsestäänselvyyksinä. Tai asioina, joita ei edes viitsi erikseen mainita. Koska näitä yhteydenottoja kuitenkin säännöllisesti tulee, niin katsoin parhaaksi kirjoittaa aiheesta ihan oman blogin ja avata hieman omia ajatuksiani koskien mm. jalostusyksilöiden valintaa. Kun sitä kiinnostusta tuntuu olevan.

Minulta on muutamaan otteeseen kysytty, miten voin viikon ikäisestä pennusta tietää sen olevan jalostusyksilö. Näissä tapauksissa ei ole ollut vaihtoehtoja (sitähän kysyjä ei kysynyt), mutta kysymys on joka tapauksessa epärelevantti. Minä en voi tietää viikon ikäisestä pennusta sen olevan jalostusyksilö sen enempää kun voisin tietää kuuden viikon ikäisestä, kuuden kuukauden ikäisestä tai vuoden ikäisestä koirasta. Minä en osta jalostusyksilöitä, minä ostan itseä kiinnostavia koiria. Minä en osta koiraa sillä ajatuksella että kahden vuoden kuluttua saan siitä pennut. Minä ostan koiran, jotta voin rauhassa lähteä seuraamaan millaisia ominaisuuksia ja potentiaalia koirassa on. Millainen yksilö koirasta kasvaa. En osta koiraa rakenteen, värin tai pään muodon perusteella. Suku on tärkeä ja suvussa tehdyt tutkimukset/ tulokset. Joskus vakuuttaa yksilö.  Pennun tausta täytyy olla sellainen, että se herättää kiinnostuksen. Taustassa täytyy olla jotain, mitä haluan yrittää jatkaa.  Se, miten pentu kasvaa, mitä ominaisuuksia siinä on ja millainen on sen luonne kertovat, voiko sitä ajatella jalostusyksilöksi. Ja nyt puhutaan luonteesta ja ominaisuuksista jollaisia minä arvostan.

Minulle on myös useaan otteeseen laitettu viestiä koskien "vikoja" ostamieni koirien suvuissa ja taustoissa. Useimmiten hyvän tahdon eleenä, jotta osaisin ne huomioida jalostuksessa. Oma lyhyt historiani jalostuksen parissa on osoittanut sen, että ensinnäkin, jalostuskäyttö ei joka tapauksessa ole minun käsissäni. Tarkoitan tällä sitä, että on aivan turha miettiä jalostusvalintoja viikon ikäiselle pennulle, kun sen koko jalostuskäyttö voi kaatua luustokuviin. Siinä vaiheessa kun koira on oikeasti jalostuskäyttöön pelkästään sopivassa iässä, on koirasta ja sen suvusta jo roppa kaupalla lisää uutta tietoa, mikä voi poiketa alkuperäisestä paljon. Vuosien mittaan koiran sukulaisia (toivottavasti) tutkitaan lisää, niitä voi syntyä ja menehtyä, sairauksia voi periytyä aiempiin jälkeläisiin jne. Vastaavasti voi käydä niin, että sairaus, jota on pidetty periytyvänä, ei olekaan jatkunut jälkeläisissä. Haluan itse toimia niin, että kartoitan koiran jalostuskäytön siinä hetkessä olemassa olevilla tiedoilla jalostuskumppanin tiedot huomioiden. Muistutan, kuten on nähty, että minulle ei ole mikään ongelma jättää koiraa pois jalostuskäytöstä, mikäli se ei mielestäni siihen sovi. En tee pentuetta vain koska voin.

Sitten on mielipiteet koskien jalostusvalintojani. Mielipiteitä saa olla, mutta jollei niitä erikseen kysytä, ne tuskin kiinnostavat. Minun näkemykseni jalostuksesta on se, että täysin riskitöntä pentuetta ei ole. Se, että koiralla on pelkästään vaaditut, hyvät tutkimustulokset, ei tarkoita, että mitään muuta sillä tai sen suvulla ei sitten olekaan. Mitä enemmän on tutkittua tietoa, sitä enemmän löytyy jotain. Haluan itse toimia niin, että tiedän mitä on se "jotain". Se, että koiran suvusta löytyy vikoja, sairauksia ja ongelmia, ei tarkoita, että koiraa ei voisi käyttää jalostukseen. Ihan kaikkien koirien suvussa niitä on. Se tarkoittaa lähinnä sitä, että voin tehdä valinnan sen suhteen, minkä vikojen kanssa olen valmis jalostusvalinnoissani elämään. Se tarkoittaa sitä, että tiedostan olemassa olevat riskit ja kartoitan mitkä niistä minun mielestäni ovat tärkeitä. Tässä kohtaa on hyvä muistaa, että tämä tärkeysjärjestys on eri kasvattajille eri. Minä teen itse päätökset ja valinnat olemassa olevilla tiedoilla. Mielestäni en voi olla kasvattaja, jollen pysty noita päätöksiä tekemään.

Minulla on kaikki mahdollisuudet hankkia tietoa tapaamalla koiria, niiden omistajia, tutkimalla koiranettiä ja keskustelemalla kasvattajien kanssa. Ei kenenkään tarvitse huolehtia siitä, onko joku pimittänyt jotain. Minun tehtäväni on selvittää, päätellä ja määritellä plussat ja miinukset. Toisten koirien tai kasvattajien mustamaalaaminen minulle kertoo enemmän mustamaalaajasta itsestään. En odota, että kaikki tieto koirista on luettavissa Facebookista, koska on myös sellainen asia kun yksityisyys. Siksi olen valmis näkemään selvän ottamisen vaivan. En myöskään hyväksy sitä, että minun kanavillani julkisesti haukutaan yhteistyökumppaneitani tai koiria niiden omistajien nähden. Tällaisten ihmisten kanssa minulla ei ole mitään puhuttavaa tai tarvetta olla yhteydessä. Vaikka paljon puhutaan siitä, että aloittavan kasvattajan täytyy verkostoitua ja kuunnella muita kasvattajia, niin ei tarvitse. Mikäli toisen ihmisen pääasiallinen tarve on tuottaa pahaa mieltä, arvostella, kritisoida ja dissata, niin ei todellakaan tarvitse. Sanoisin niin, että teen mielelläni yhteistyötä sellaisten henkilöiden kanssa, joilla samat arvot ja ajatukset yhteisestä rodusta.

Olen tässä opintojeni aikana tutustunut aiheeseen "yhteiskehittäminen", mikä yksinkertaistettuna tarkoittaa osaamisen ja tiedon jakamista yhteiseksi hyväksi. Siinä kohtaa kun itse yritän iloita ensimmäisestä mahdollisesta pentueestani, juuri ostamastani uudesta koirasta tai  tulevasta suunnitelmastani, saan yhteydenottoja, joissa esille tuodaan kasvattajien epärehellisyyttä, vikoja ostamassani koirassa tai sen suvussa. Tällainen toiminta on hyvin kaukana yhteiskehittämisestä, enkä halua olla siinä osallisena. Minun kasvatusideologiani on sellainen, että teen pentueen mikäli minusta jokin koira joskus on sopiva jalostusyksilöksi. Tällöin pentueiden välillä voi olla helposti neljäkin vuotta. Ei tätä minun kasvatustani kenenkään tarvitse ulkoapäin ohjailla tai valvoa. Ne kerrat, kun olen tehnyt miten sanotaan, olen useimmiten tehnyt virheen. Mieluummin tekisin omat virheeni itse.

Vielä asia, jonka olen kasvattajien kanssa käymieni keskustelujen aikana laittanut merkille: jokainen kasvattaa omaa asiaansa. On olemassa rotumääritelmä ja sitten on ne asiat, joita kukin kasvattaja pitää rodussa ja koirissaan tärkeänä. Olisi kuitenkin hyvä muistaa, että ei ole mahdollista, että kaikki kasvattavat samoilla koirilla. Eli on ihan hyvä, että eri suvut ja yksilöt kiinnostavat. Geenipooli jää melko pieneksi, mikäli kaikki kasvattavat samaa. On siis ihan turha lähteä kehumaan omia koiria vs ne joita olen valinnut, tai loukkaantua, mikäli jokin yksilö ei kiinnosta. Joskus voi olla niin, että yksilö ja sen suku olisi kiinnostava, mutta mikäli yksilöä ja sen sisaruksia on jo käytetty paljon jalostukseen, en näe mitään syytä käyttää samaa. Ihan joka rodussa on hyvin paljon yhdistelmiä, joita ei koskaan olisi pitänyt tehdä. Ja silti joku on tehnyt. Näkisin niin, että ellet ole aivan varma siitä, ettet koskaan itse tee huonoa valintaa, niin jätä mielipiteesi toisten valinnoista itsellesi. En koskaan kommentoi negatiivisesti julkisesti toisten jalostusvalintoja, vaikka en niistä ihan samaa mieltä olisikaan. Minusta se kuuluu ihan hyviin käytöstapoihin. Jos ei ole hyvää sanottavaa, ei tarvitse sanoa mitään.