Juhannusta
Miten aina tuntuu, että kesät menee hurjaa vauhtia. Äsken alkoi ja nyt on jo Juhannus! Onneksi alkoi loma, joten ehtii siitä nauttiakin. Paljon on taas tapahtumia sitten viime kuulumisten. Terttu on kotiutunut sijoituskotiinsa toisen amstaffin kaveriksi todella hienosti. Siinä on ilmennyt luonteenpiirteitä ukistaan Korpihillan Kaamoksesta, mitä juuri olemme toivonutkin. Terttu asuu ukkinsa kotona (kulkee siis sen jalan jälkiä), missä tuttujen ominaisuuksien havainnointi on luontaista. Pentu on vasta noin 10 viikkoinen, mutta kyllä siinä näkyy tasapainoisuus, rohkeus ja itsevarmuus. Terttu on reippaasti tutustunut ympäristöönsä; käynyt metsäretkillä, kyläilemässä ja treenihallilla. Sen "isoveli" on ollut pennusta varsin haltioissaan (enimmän osan ajasta). Ja onhan se myös nätti. Mielenkiintoista seurata mitä penskasta kasvaa.
Ilarin kanssa kävimme kevään viimeisen tokokokeen. Meidän voittajaluokka on nousujohteinen-saatiin tähän mennessä korkeimmat pisteet, vaikka ei tulokseen riittänytkään. Koen, että koira oli parhaimmillaan tähän luokkaan ennen vuodenvaihdetta, milloin ilmosinkin sen muutamaan kokeeseen. Kokeet peruttiin koronan vuoksi, joten jatkoimme luokan treenaamista. Nyt tuntuu, että Ilari alkaa olla leipiintynyt samoihin liikkeisiin, eikä tee ihan parastaan (vaikkakin parantaa). Tunnaria sotkee nyt pahasti keväällä alkanut peltojälki (missä esineeseen ei saa koskea). Kokeessa otti jälleen ensin oikean, mutta luopui. Tässä siis selkeästi nyt epävarmuutta, mitä kuuluu tehdä. Ruudun nollasin (kolmannen kerran) itse ja luoksetulossa ei vaan malttanut pysähtyä. Mutta oli siellä paljon hyvääkin: se, että kahden tunnin matka kokeeseen ei haittaa suorittamista, eikä liioin koko kokeen ajan jatkunut vesisade. Tunnetila oli yksilösuorituksissa hyvä ja erityisen tyytyväinen olen hallintaan sekä liikkeiden väleihin.
Isoin työ meillä on tässä lajissa nyt paikkamakuussa. Sattui nimittäin niin ikävästi, että Ilarin päälle on tullut nyt kevään aikana kahdesti irrallaan ollut vieras koira. Näistä toinen treenikentällä (ohikulkijan koira) treenitilanteessa. Ilari palautui noista tilanteista nopeasti, eikä suhtaudu esim. lenkillä toisiin koiriin entisestä poikkeavasti. Sen verran kuitenkin jäi mielen päälle, että paikkamakuussa paineistuu vieraiden koirien seurassa. Tämä ilmenee suorituksen ajan vinkumisena. Harmittaa aivan vietävästi, kun esim. ensimmäisestä kokeesta saatiin paikkiksesta yhdeksän. Ison ongelman tuosta tekee se, että ilmenee ainoastaan kokeessa. Treeneissä tuttujen koirien seurassa on aivan hiljaa. Todella ylpeä olen siitä, että edelleenkin se pysyy paikkamakuun paikoillaan-Ilari on rehellinen koira. Nyt tehdään vähän korjaavaa kokeenomaista treeniä ja sitten jätetään toko tauolle. Annan koiran vähän kypsyä lisää ja ehkä myöhemmin uudestaan.
Viime viikonloppuna vedettiin Eerikan kanssa toinen Amstaffiyhdityksen vepeleiri. Oli kyllä mielttömän kivaa (itikka-infernosta huolimatta). Jälleen kerran vaikutuin siitä, miten sopiva laji vepe on amstaffille. Ystävällisyys ja avoimuus ihmisiä kohtaan yhdistettynä raakaan voimaan sekä uimisen mielekkyyteen. Leirillä nähtiin innokkuutta, onnistumisia ja tekemisen meininkiä. Iso kiitos kaikille mukana olleille! Minulla oli leirillä mukana Ilari ja Taran sijoituskoti oli ilmoittanut myös Taran mukaan. Tara oli jo pari kertaa käynyt kotiseudullaan kokeilemassa lajia ennen leiriä. Se on suhtautunut vepeen hieman varauksella ja uintityyli on ollut hakusessa, mutta yllätti leirillä minut todella positiivisesti. Ensimmäisenä päivänä tekemisessä oli vielä tuota epävarmuutta ja pidättyväisyyttä, mutta toisena päivänä tyttö oli jo ihan eri meiningillä mukana. Kun päästiin tekemään liikkeitä pidemmältä matkalta uintityylikin parantui. Koira syttyi lajiin. Pidän Tarassa paljon siitä, että se malttaa tekemisen välissä odottaa pitkiäkin aikoja rauhassa. Nyt myös huomattiin, että se osaa myös olla toisten koirien kanssa samassa tilassa häkissä rauhassa (vaikka onkin hyvin kiinnostunut koirista). Ihmisten suhteen Tara on edelleen ensinäkemällä pidättyväinen, mutta kaikkiaan sillä on oikein mukava luonne.
Kesä jatkuu meillä vepen ja C treenien parissa. Kunhan nurmi niitetään päästään taas jäljellekin. Näyttää sille, että saamme myös raksaprojektin lähiaikoina vireille, joten tekemistä riittää. Edessä on muutto väliaikaiskotiin ja iso kasa järjesteltäviä asioita, mutta kirjoittelen välillä myös kuulumisia.
Ihanaa Keskikesän juhlaa meiltä.
