Juurisyy

Olen aika moneen kertaan blogissakin tullut maininneeksi omasta verkostosta ja sen merkityksestä koiraharrasteissa (ja miksei ihan arjessakin). Minulla on vuosikausia ollut käytössä tietyn valmistajan ruoka ja pyrin aina kun mahdollista viemään omat koirani tietyille eläinlääkäreille. Vuosien mittaan syntyy luottamus ja on pelkästään etua siitä, että yhteistyökumppanit tuntevat koirasi ja niiden tarpeet. Yksi äärettömän tärkeä linkki em. syistä omassa verkostossani ovat koirien huoltajat. Puhun nimenomaan huoltajista, koska koiriani on yli 10 vuotta hoitanut koirien kehonhuoltoon erikoistuneet henkilöt, jotka hallitsevat useita eri menetelmiä. Näin pitkäaikaisia yhteistyökumppaneita minulla on kaksi ja toinen heistä on Hauworksin Tarja Urpilainen. Tarja on hoitanut koiriani jo Tapanin ajoilta alkaen. Usein sitä sanotaan, että ei ole sellaista ihmistä, kun nostaa sormen vesilasista ja siihen jää reikä. Mutta kyllä on. Minä olisin rehellisesti pulassa, jos Tarja vaihtaisi alaa. Ja kerronpa taas yhden kerran, että miksi.

Joskus tämän vuoden alussa huomasin, että Ilari alkoi pitää päätään oikealle kallellaan. Ei koko aikaa, mutta melko usein. Ilarille tehtiin vuosi sitten korvien huuhtelu, jossa etenkin oikeassa korvassa oli todella paljon karvoja ja likaa. Ärtynyttä korvaa on täytynyt huuhtelun jälkeen "ylläpitää" terveenä ajoittain korvatippakuurilla. Ensimmäinen epäily oli siis korva, jota hoidin tuolla kuurilla. Tuntui, että helpotti ja teimme helmi- maaliskuussa pari koetta. Toisen kokeen aikoihin vaiva palasi ja paheni niin, että Ilari alkoi horjahdella oikealle eikä osannut hamottaa esteitä tai rappuja niitä kulkiessaan (se pudotti molemmissa kokeissa esteen, mitä ei yleensä tee). Aloin epäillä vestibulaarisyndroomaa, vaikka oireilu ei täysin vastannut vaivaa. Havaitsin myös, että Ilarin kaulan oikea puoli oli aivan tukossa. Olen opiskellut ilman työpaikkaa viimeisen vuoden, joten olen joutunut karsimaan "kaiken ylimääräisen", ml. säännöllisen koirien kehonhuollon. Sain kuitenkin käytettyä Ilaria hierojaksi opiskelevalla ystävälläni (oipskelijahintaan), mikä paransi hieman oireilua, mutta ei poistanut sitä. Hän totesi myös koiran olevan jökissä ja suositteli lihaskalvojen avaamista.

Ilarin oireilu paheni melko nopeasti niin, että takapää heikkeni, eikä koira mennyt askeltakaan puhdasta askellajia. Eniten itseä huoletti sen "tynnyrivatsa". Ilarin ulkonäkö muuttui niin, että se piti takajalkoja kropan alla, takapää luisui lantiosta jyrkästi alas ja takajaloissa ei ollut voimaa. Kylkien kohdalta koira "paisui" ulospäin ja lapaluiden kohdalla, sään takana kulki "vanne" puolelta toiselle. Selkä oli todella leveä, mitä se ei Ilarilla ole koskaan ollut. Häntä oli kuin majavalla, sen alkupää oli todella paksu kuin olisi vesihäntä (ei kuitenkaan kipeä). Päätä se piti edelleen ajoittain kallellaan ja etujalkojen liike näytti siltä kuin se kulkisi tuisilla hiilillä. Olin aivan varma, että sille kertyy nestettä tai on joku vatsasyöpä ja vointi heikkenee siksi. Minulle on aina ollut todella tärkeää löytää eläinten oireilun juurisyy, eikä hoitaa vain oireita. Tässä kohtaa vaihtoehtoja oli lukuisia, enkä tiennyt mistä lähtisin vyyhtiä purkamaan. Onneksi avasin huolesta suuni ja parin ystäväni ansiosta sain Ilarin Tarjalle käsittelyihin. Päätettiin aloittaa lihasoireiden poistamisella.

Ensimmäisellä hoitokerralla Tarja totesi heti, että koskaan koko Ilarin elämän aikana se ei ole ollut niin jökissä. Koko koiran selkä oli kuin kiveä, eikä esim. lanneosasta pystynyt edes erottamaan lihaksia. Tarja käsittelee koiria ihan perinteisellä hieronnalla, faskiamanipulaatiolla, osteopaattisella manuaaliterapialla sekä kraniosakraaliterapialla. Hän pystyy siis vaihtamaan menetelmää tilanteen mukaan. Lannealueen ohella koko lavan ja niskan alue oli aivan tukossa niin, että koira ei pystynyt käyttämään kunnolla etujalkojaan. Ensimmäisen hoitokerran aikana Tarja avasi pikku-pikku-hiljaa Ilarin lannealuetta saamatta sitä täysin auki. Hoidon aikana oli havaittavissa, että vasen takajalka oli ottanut todella paljon kuormaa. Vasemman jalan reisilihas oli aivan "veltto". Se, että lihas ei ole jökissä ei ole pelkästään hyvä asia. Siinä pitäisi kuitenkin olla luonnollinen tonus. Kalvot olivat koko selän alueelta niin kireällä, että ne olivat tehneet "majavanhännän". Hoidon aikana Tarja sanoi, että on melko varma pään oireilun johtuneen lihaksistosta.

Hoidon jälkeen pariksi viikoksi kotiin, pikkuhölkkää, rentoilua ja lanneosan varovaista hieromista. Toisella hoitokerralla Tarja pääsi kuorimaan lihaksistoa kuin sipulia. Ensin takapää auki. Siitä ylöspäin selkää, "kuori kerrallaan" lapojen alueen vannetta, niskaa, sään aluetta. Rintarangan alueelta iso jumi. Pikkuhiljaa lihaksisto antoi periksi, alkoi aueta. Lopullinen läpimurto tapahtui, kun taka- ja etupään aukeamisen jälkeen löytyi se juurisyy! Lihaksisto päästi Tarjan vihdoin käsittelemään vatsan aluetta, mikä oli aivan krampissa. Koko vatsaa ympäröivä lihaksisto oli kivikova, eikä sen avaaminen käynyt helposti. Toisella hoitokerralla tehtiin paljon ja tapahtui paljon. Se mitä tapahtui, oli silminnähtävää. Koko koiran ulkoinen olemus muutti muotoaan. Sarjakuvien bulldog muuttui silmissä sporttiseksi amstaffiksi. Ilarista tuli Ilari. 

Käsittelyä ei yhdellä kerralla voi loputtomiin jatkaa ja vielä jäi työstettävää. Etenkin sen suhteen, ettei lihaksisto ala uudestaan vetäytyä jumiin. Meillä on siis tässä kuussa vielä ainakin yksi hoitokerta edessä. Tarja sanoi sen toisen hoitokerran lopussa, että "sä saat sen sun vanhan Ilarin vielä takaisin". Ja niin sain. Ihan kaikki koiran oireet ovat poissa. Ei pään kallistelua, ei tynnyrivatsaa, jalat oikeaoppisesti takapään jatkeena, puhdas liike, ei vannetta sään takana ja jopa se majavahäntä on poissa!  Tarjan vahva oletus on, että oireilu on saanut alkunsa TPLO leikkauksen jälkeen, kun kroppa on opetellut käyttämään "uutta jalkaa". Se on kulminoitunut pernan repeämään ja sitä seuranneesta leikkauksesta toipumiseen. Perna sijaitsee vatsaontelossa ja sen repeämä ja repeämän aiheuttama kipu olivat Ilarille hyvin traumaattisia. Leikkauksessa on menty vatsaa ympröivien kalvojen läpi ja lihasten kalvoitus on vahvasti yhteydessä hermostoon. Ne ovat yksi kehon tiheimmin hermotetuista kudoksista. Koira on ollut kauttaaltaan niin jumissa, että se ei ole pystynyt käyttämään kroppaansa missään suhteessa normaalisti ja on kompensoinut sitä mm. pitämällä päätään kallellaan. Voitte uskoa, että ei ole sanoja kiitollisuudelle. Etenkin ystäville, joille koiran hyvinvointi menee aidosti kaiken edelle. Pyytetön apu ja välittäminen. Huippuammatillainen, joka tekee juuri sen mitä täytyy eikä mitään ylimääräistä tai turhaa. Joka rehellisesti näkee ja sanoo asiat sellaisena kun ne ovat. Tarja ei ole halpa, mutta joka sentin arvoinen.

Kiitos Oona Mäkelä ja Tarja Urpilainen <3

(Alakuva otettu ennen hoitojen aloittamista, ylempi kuva toisen hoitokerran jälkeen.)