Kanat
Samoihin aikoihin, kun kuun vaihteessa saatiin talo muuttokuntoon, muutti meille myös kanoja. Tyrnäväläisiä maatiaisia neljä kanaa ja kukko. Kanat olivat olleet jo jonkin aikaa haaveena. Oli ehkä vähän työlästä sovittaa ne samaan saumaan talon valmistumisen kanssa, mutta sain varattua aiemmin keväällä niin kauniin parven, etten halunnut enää siirtää kanojen ottamista. Rakentelin Ilari apumiehenä niille kesäksi katoksellisen tarhan. Varsinainen talviasuttava kanala rakennetaan myöhemmin. Olen yllättynyt kuinka rohkeita ja seurallisia kanat ovat olleet ensimmäisistä päivistä alkaen. Ilari oli niistä aivan haltioissaan! Olisi voinut tuntikausia vain istua katselemassa niiden touhuja. Nyt lähes viikon jälkeen alkaa kiinnostus hiipua. Ilarin mielestä kanat ovat ihan jees, kunhan eivät lähde mukaan vepeen ja kunhan päippä ei juttele niille.
Vepestä puheenollen, aloitettiin kausi tällä viikolla. Itseä hieman jännitti aloitus, kun viime kesä päättyi vepessä virtsakiven tiimoille. Huomasin loppukaudesta, että koira ei ole oma itsensä ja pian siitä oltiinkin jo leikkauspöydällä. Arvelutti, millaisen muistijäljen tuo on jättänyt, mutta Ilari oli treeneissä parempi kuin koko viime kesänä. Ja tarkoitan nimenomaan mielentilallisesti. Oli ihanaa treenata taas "vanhan tutun" koiran kanssa. Se alkaa olla oma itsensä joka lajissa. Pian käydään tekemässä myös ensimmäinen purutreeni sairasloman jälkeen, mutta sitä en edes jännitä. Maalimies tuntee koiran hyvin ja treenaa tilanteen mukaan. Luotan täysin.
Kirjoitin aiemmassa blogissani Taran MH testistä ja siinäkin ilmenneistä haasteista Taran käytöksessä/ luonteessa. Sain Taralle ja Merilille yksityistunnin Juha Korrin oppiin. Meril on käynyt keskustelua jo aiemmin kouluttajiensa kanssa Taran luonteesta nyt murrosiässä. Halusimme Merkulle työkaluja Taran kanssa toimimiseen arjessa ja itse halusin ammattilaisen mielipiteen itse koirasta. Yksi vaihtoehto olisi ollut ottaa koira meille joksikin aikaa "bootcampille", mutta koska Tara ei ilmennä käytöstään meillä (toisen aikuisen koiran seurassa), en näe sitä tarkoituksenmukaiseksi. Halusimme ennemmin panostaa koiran ja sen haltijan arkeen heidän omalla reviirillään.
Keskusteltuamme Tarasta muutaman koirien kanssa töitä
tekevän henkilön sekä sitä kouluttavien ihmisten kanssa yleinen (myös Merilin)
mielipide on, että Tara tarvitsee selkeämmät ja johdonmukaisemmat säännöt
arkeen. Meril on ollut vähän varovainen sen ohjaamisessa, mutta huomasi MH
testissä itsekin, että koira on kuitenkin määrätietoisempi, rohkeampi ja kovempi
mitä hän on ajatellut. Kun tämän kaltainen koira alkaa itse tehdä ratkaisuja ja
päätöksiä miten toimia sille epävarmoissa tilanteissa, voidaan joutua
ongelmiin. Meril on nyt saanut oppia ja työkaluja arkeen ja on hienoa, kuinka
moni amstaffi-ihminenkin on valmis omalla vapaa-ajallaan auttamaan. Iso kiitos
kaikille! Tara itsessään on hyvin sydämellinen koira, kun saa tutustua ihmisiin
rauhassa. Siitä pitää moni. Itse arvostan hyvin korkealle sen toimintakyvyn ja
rohkeuden. Ja ettei se oli kovin vilkas. Siinä on sopivasti taistelutahtoa ja
viettiä-paljon ominaisuuksia nartulle. Onneksi käytöksen muutos on nuoren
koiran kanssa täysin työstettävissä. Toivotaan, että työ tuottaa tuloksia.
Kesälle onkin kaikkea kivaa, mm. yhdistyksen jo kolmas Amstaffien
vepeleiri, jonka vedän tuttuun tapaan Erikan kanssa. Leirin ajankohta on
muuttunut tuon rakennusprojektin vuoksi elokuulle ja paikkakin on (minulle)
uusi, joten itsellekin "uutta jännää" tiedossa. Tästä ja muista touhuista kirjoittelen kesän mittaan.
Ilari ja kanat: