Keskitytään positiiviseen
Viimeiset puolitoista vuotta ovat muistuttaneet jälleen siitä, että suunnitelmia voi tehdä, mutta asioita ei voi päättää tapahtuvaksi. Onneksi ei olla ensimmäisiä kertoja asian äärellä. Olipa kyse sitten työstä, terveydestä, lasten saamisesta, asunnon ostamisesta, parisuhteesta-eteen tulee asioita joihin ei itse pysty vaikuttamaan. Sama koskee myös harrasteita. Eniten olen pelännyt koiran loukkaantumista, jollain tasolla siis varautunut. Kuten aiemmin jo kerroin, viime vuoden kisat kaatuivat koronaan. Olin suunnitellut kisaavani ainakin tokossa ja vepessä. Lähes kymmeneen kokeeseen ilmoitinkin, niistä jokainen peruttiin. Tällä hetkellä ei ole tietoakaan kokeiden järjestämisestä. Olin hienosti suunnitellut käyttäväni odotteluajan hyödyksi treenamaalla talven C-osaa ja nyt ollaan tilanteessa, että suojelukoulutuskin on jäissä.
"Saksanpaimenkoiraliitto keskeytti oman suojelukoirakoulutustoimintansa välittömästi 25.2.2021 Ylen julkaistua 24.2.2021 verkkosivuillaan ja A-studiossa videomateriaalia, jossa koirien koulutuksessa käytetään väkivaltaisia koulutusmenetelmiä ja -välineitä, kuten sähkö- ja piikkipantoja. Suomen Palveluskoiraliitto ilmoitti 26.2.2021, ettei hyväksy minkäänlaista väkivaltaa koirakoulutuksessa, ja tulee järjestämään kaikille liiton pätevöimille tuomareille, kilpailuavustajille ja koulutusohjaajille eettistä ohjeistusta koskevan verkkokoulutuksen yhteistyössä Kennelliiton kanssa. Suomen Kennelliitto tiedotti 28.2.2021 keskeyttävänsä kaiken suojelukoirakoulutukseen ja -kokeisiin liittyvän toiminnan."(Kennelliitto nettisivut, 5.3.2021.) Ei ole mitään tietoa siitä, milloin koulutuksia voisi taas jatkaa.
Meille tämä sattui todella huonoon aikaan. Vielä viime syksynä Ilari olisi ollut selkeästi keskeneräinen kokeeseen, mutta heti alkutalvesta edistystä alkoi tapahtua kerta kerralta. Tuntui kuin palaset alkaisivat loksahdella paikoilleen ja aloin elätellä toiveita päästä tänä vuonna kokeeseen. Ja nyt tämä. Minun koiralle pidempi tauko tässä lajissa ei tee hyvää. Takapakkia tulee monta askelta kun päästään taas treenaamaan. Siis jos ylipäätään päästään. Tunnetila vaihtelee itsellä ahdistuksen, pettymyksen, epäoikeudenmukaisuuden, pelon, epäuskon ja epätietoisuuden välillä. Kaikki nuo tunnetilat tulevat ajatuksesta, että vuosien lajiin suunnattu työ, raha ja energia menevät hukkaan. Kun tähän lisää vielä sen, että koira on viimeiset puolitoista vuotta ollut parhaassa kilpailuiässä on vaikeaa pitää mieli optimistisena.
En sen enempää halua tuohon kohuun ottaa kantaa. Muistutan vain suhteellisuudentajusta ja yleistämisen epäoikeudenmukaisuudesta. Vastaavia kohuja on omalle kohdalle jo sattunut mm. ravihevosten epäeettisen kohtelun ollessa tapetilla, bull -tyypin koirien koirahyökkäystapuksista uutisoitaessa ja nyt kun oma laji on kepin nokassa. En tiedä saisiko näin sanoa, mutta kyllä siihen myös väsyy. Mm. kaikissa edellämainituissa kohuissa kyse on kuitenkin marginaalista. Eniten niistä kuitenkin kärsii se äärilaitojen välissä oleva porukka, joka kuitenkin käsittää suurimman osan ihmisistä.
Kaiken keskellä (aina) on myös kauhallinen positiivisuutta. Olen tuolla koiramme -välilehdellä Ilarin kohdalla maininnut sen osallistuneen tutkimukseen koskien DVL2 geenivirhettä. Kyseessä on häntänikamien epämuodostumiin sekä kuonon pituuteen vaikuttava geenivirhe. Tutkimuksen tavoite oli selvittää geenimuutokseen levinneisyyttä eri roduissa sekä selvittää sen vaikutuksia koirien luuston terveyteen. Alla linkki tiedotteeseen koskien DVL2 geenitukimuksen tuloksia. Tutkimukseen osallistuneet saivat oman koiransa tuloksen geenivirheen osalta. Tulokset esitetään muodossa homotsygootti, heterotsygootti ja normaali. Lyhyesti: homotsygootti-kaksi virheellistä geenikopiota (kummaltakin vanhemmalta saatu geenimuoto on siis samanlainen), heterotsygootti-yksi virheellinen geenikopio (vanhemmilta saadut geenin muodot ovat siis erilaiset) ja normaali- ei yhtään virheellistä geenikopiota. Ilarin geenitestin tulos on normaali.
Tuossa tutkimuksessa havaittiin, että mm. englanninbulldoggi, ranskanbulldoggi sekä bostoninterrieri ovat tuon geenin suhteen homotsygootteja. Eli noissa roduissa ei esiinny lainkaan geenin normaalimuotoa. Amstaffeista kantajia oli lähes 30% tutkituista koirista. Amstaffeja oli tutkittu 285kpl. Vertauksen vuoksi staffeja oli tutkittu yli kaksinkertainen määrä ja siinä rodussa kantajia oli 19%. Olen hyvin vahvasti sitä mieltä, että amstaffien kohdalla asiaan täytyy kiinnittää jatkossa huomiota etenkin jalostusyksilöiden kohdalla. Olenkin esittänyt yhdistyksen käsiteltäväksi DVL2 geenivirheen testaustulosten kirjaamista samoin kuin ataksia testituloksia nyt kirjataan.
Positiivisiin asioihin tässä hetkessä kuuluu myös Taran vierailu viikon päästä (ellei korona lyö kapuloita rattaisiin) sekä uutisten odottelu tänä keväänä toivottavasti syntyvän pennun tiimoilta. Kevät etenee siinä määrin vauhdilla, että pian pääsee pellollekin.
Täytyy yrittää muistaa, että asioita ei itse voi päättää, mutta niillä on kyllä tapana järjestyä.
Linkki tiedotteeseen DVL2 geenitutkimuksen tuloksista: