Kohtaamisia
Vuosi on lähtenyt käyntiin koiraharrasteiden tiimoilta rauhallisesti. Emme ottaneet lopputalvelle vakivuoroa halliin, joten treenilomalta on "palauduttu" hissuksiin. Lähinnä tulee touhuttua omassa olohuoneessa mm. kauko-ohjauksia, tunnaria, jääviä yms. Hallissa ja kentällä tehdään sitten mm. häiriötreeniä ja tehtäviä oikealla etäisyydellä. Edelleen kiinnostaisi päästä kokeilemaan tokon voi luokkaa, mutta PK sanelee ehdot; mikäli se vaatii keväällä enemmän treeniaikaa niin toko saa odottaa. Purutreenit päästiin myös starttaamaan ja niiden osalta mennään kerta kerralta eteenpäin-hitaasti, mutta eteenpäin. Vihdoin tuntuu, että sekä koira että minä aletaan päästä lajiin sisään. En malttaisi odottaa kevättä, jotta näkee millä mallilla jälki on, vaikkakin alkutalven aurinkoiset pakkaskelit ovat vuoden hienointa aikaa!
Ehdin vihdoin tammikuussa vierailla pitkästä aikaa Unbreakable's kennelissä. Vierailu sattui mukavaan saumaan kun näin samalla noin viisiviikkoisen pentueen. On aina mukava nähdä pentueita ja tarkkailla pentujen luonteita ja ominaisuuksia. Eniten vierailussa kuitenkin kiinnosti keskustella suunnitelmissa olevasta kevään pentueesta. Hyvin mielenkiintoisia suunnitelmia, joita innolla odotan. Vierailu sattui siinäkin mielessä hyvään saumaan, että aika pian niiden jälkeen koronatilanne jälleen huononi ja nyt täytyy kaikki kohtaamiset tehdä harkiten.
Kuun vaihteessa pääsin vihdoin tutustumaan sijoituspentuuni Taraan kun pentu huoltajineen vieraili meillä viikonlopun. Tara matkusti Jyväskylään muutaman tunnin junassa nukkuen. Olin järjestänyt viikonlopulle normaalin ulkoilun kylkeen vähän hallitreeniä ja kuvauksia (kiitos Nea Ekman). Viikonlopun tutustumisen perusteella käsitykseni Taran luonteesta vahvistui. Olen hyvin tyytyväinen ja innoissani pennusta. Se täydentäisi ja tasoittaisi mukavasti Ilaria. Rakenteeltaan se on tässä kohtaa (5kk) kevyehkö ja siro, rungoltaan ennemmin pitkähkö kuin lyhyt ja kooltaan pieni. Pentu on juuri nyt pahimmassa kasvuvaiheessa, jota mielenkiinnolla seuraan. Omaan silmään Taralla on hyvin kaunis pää ja se on nätin värinen (olkoonkin sinibrindle).
Luonteeltaan Tara on tasapainoinen ja harkitseva. Sillä on mukavasti rohkeutta ja toimintakykyä. Saalisviettiä Taralla on hillitysti, mutta se on hyvin ahne. Laumaviettiä on ja pentu myös vahtii omiaan. Siinä on sopivasti terävyyttä, kuten terrierille sopiikin olla. Se on päättäväinen, mutta tottelee kun napakasti neuvoo. Kovuutta ja taistelutahtoakin tytössä on ja mielenkiinnolla seuraankin jotta minkä verran. Toisiin koiriin ja ihmisiin pentu suhtautuu avoimesti ja leikkisästi (jopa hieman röyhkeästi). Kaikkiaan pennun luonne on enemmän, mitä uskalsin toivoa. Mukavaa, että minulla on mahdollisuus seurata myös joidenkin sen sisarusten kasvua sosiaalisessa mediassa.
Tara osallistui tammikuussa pentukurssille perustottelevaisuuden
merkeissä. Helmikuussa pentu aloittaa rallytokon ja näyttelykurssin. Se
on ilmoitettu myös nosework kurssille, mihin toivottavasti pääsee
myöhemmin keväällä osallistumaan. Itseäni kiinnostaa todella paljon
nähdä kesällä se peltojäljellä. Ominaisuuksiensa puolesta siitä voisi
tulla oikein mukava jälkikoira. Taralle ja Ilarille on suunnitelmissa
loppukeväälle näyttelyjä, mutta korona näyttää päästäänkö osallistumaan.
Toki jos pennun kasvu on juuri pahimmoillaan niin osallistumista täytyy
harkita. En vaadi sijoituskoirieni kodeilta koiran kanssa harrastamista,
mutta Taran kodin harrasteet ovat vieneet mukanaan. Tara on huoltajansa ensimmäinen harrastekoira. Mukavaa, että he pääsevät yhdessä kokeilemaan lajeja. Tarankin treenipätkiä on nähtävissä Youtube
kanavallani: https://www.youtube.com/channel/UCqfCD08euV4A9dFyMFtK4Fg
Ilari oli pennun vierailusta innoissaan ja ihmeissään. Kerrankin se kohtasi vertaisensa. Tara tuli meille kuin kotiinsa ja heti ensimmäisten tuntien aikana se vei sumeilematta lelut Ilarin suusta. Aivan kuten Ilari aikoinaan vei Tapanin. Tara siirsi röyhkeästi Ilarin pois vesikupilta ja kiipeili sen päällä. Itseni yllätti Ilarin pitkäpinnaisuus-Tapani ei olisi moista sietänyt sekuntiakaan. Kyllä Ilari sitä kehtasi komentaakin, mutta korkealla kynnyksellä. Kolmantena päivänä tosin Ilari jo kyseli että "koska noi lähtee" ja mielissään saatteli vieraat asemalle junaan. Mieheni oli tuon viikonlopun reissussa ja on kertonut minulle, että Ilari on ollut tämän (iltavuoro)viikon hänelle poikkeuksellisen kiltti. On varmaan tyytyväinen kun ispiä ei vaihdettukaan pentukoiraan :D Olen kyllä hyvin iloinen siitä, että pennulla on hyvä koti asua.
Viikonlopun vierailu sattui siinäkin mielessä sopivasti, että myös Taran
siskopuoli oli käymässä Jyväskylässä samaan aikaan. Saimme järjestettyä siskopuolille lyhyen kohtaamisen ja myös ihmiset pääsivät tapaamaan
kasvokkain. Tara pääsi tapaamaan muita koiria myös pikku lenkeillä sekä
hallissa. Siellä se
ihmetteli isojen koirien touhuja ja harjoitteli siinä sivussa itsekin.
Koulutuksessa se oli selkeästi kiinnostuneempi ruuasta kuin leluilla leikkimisestä.
Pentu vaihtaa juuri hampaita, joten jännä nähdä tuleeko tuohon
muutosta prosessin jälkeen.
Linkki: Vierailunsa aikana Tara mm. oppi kerran Ilaria sivusta katsomalla nousemaan ramppia pitkin autoon.
