Kova työ palkitaan
Syyskuun ehdottomiin kohokohtiin kuuluu Ipan ja Lauran hienot rally-toko tulokset Kuopiossa. Koirakko osallistui tuplakisoihin heti syyskuun alussa ja vihdoin kova työ palkittiin! Tuloksina 2 x ALO hyväksytty pistein 80/100 ja 94/100. Sitä olisi sitten Lauralla ja Ipalla yhtä hyväksyttyä vaille koulari taskussa. Olen tästä saavutuksesta niin iloinen, koska parivaljakolla on monta epäonnistunutta koetta takana ja Laura on tehnyt hurjan duunin selättääkseen sekä oman että koiran epävarmuuden ja jännityksen. Vaatii kyllä oikean tahtotilan ja päättäväisyyttä. Vaan sieltä ne vihdoin tuli. Hurjasti vielä onnea! Ipa ja Laura edustavatkin sitten lokakuussa seuransa joukkuetta rally-tokon Pohjois-Savon piirinmestaruuskilpailuissa Varkaudessa, mihin olen myös Ilarin kanssa menossa, mikäli se on kunnossa.
Silja osallistui samana viikonloppuna meidän ihka ensimmäisiin PK jälki kokeisiin. Tein ilmon melko puskista päivää ennen koetta, kun olen vartonut Siljan juoksuja elokuusta saakka. Valmistautuminen oli siis huono, mutta ajatus olikin käydä lähinnä katsomassa mitä kokeessa tapahtuu ensi vuotta varten. Jälkiosuus alkoi oikein kivasti ihan ok janatyöskentelyllä ja jäljeltä ehti nousta kaksi keppiä, kunnes se keskeytyi lenkkeilevään pariskuntaan. Silja on niin valtavan utselias, että jäi ihmettelemään heidän touhuja ja unohti oman hommansa kokonaan. Jälkeä ei saatu enää uudestaan nostettua. Jäljeltä pisteitä 63. Esineruutu lähti melko hitaasti. Joku oli pissannut sinne ja se oli Siljalle ylitsepääsemätöntä, kun meidän treeneissä ruudussa ei ole koskaan käynyt edes toista koiraa. Onneksi sai kuitenkin vielä moottorin käyntiin ja yhden esineen haettua. Pisteitä ruudusta 21. Tiesin jo jäljen jälkeen, että mahdollisuutta tulokseen meillä ei ole, joten tottiksen jätin kokonaan tekemättä. Lähinnä kiinnostikin nuo maasto-osuudet. Esitys ei kokonaisuutena ollut ikään nähden lainkaan huono. Silja ei ole mikään "ultimate harrastekoira", kuten isänsä, mutta pienellä tuurilla sillä on kaikki edellytykset tulokseen.
Minun PK harrastaminen otti syyskuussa oikein kunnolla tulta alleen, kun osallistuttiin vielä Ilarinkin kanssa palveluskoirien tottelevaisuuskokeeseen. Tämäkin oli hieman hurja veto; koe järjestettiin perjantai-iltana ja ehdittiin siihen nippa nappa töistä Hämeestä. Treenaamaan ei ehditty monun uuden työn kiireiden puitteissa ollenkaan, mistä en varsinaisesti ole ylpeä. Vaan oli meillä silti hiton hauskaa! Kyllähän se näistä tottelevaisuuslajeista on tuo selkeä, suoraviivainen PK tottis ollut aina eniten se Ilarin juttu. Se oli kokeessa niin innoissaan ja liekeissä, ettei malttanut luoksetulossa odottaa käskyä vaan karkasi luokse. Se liike nollattiin, mutta hienosti silsti 82 pistettä vesisateessa kasaan ja IBgH1 koulari taskussa kotiin. Ai että oli niin siistiä saada luottopakin kanssa kisata lajissa, josta molemmat tykkää. Se oli muuten meidän molempien ensimmäinen PK koulari ikinä! Ja Ilarille neljäs laji josta se on saanut virallisen tuloksen.
Syyskuulle saatiin myös yksi terveystulos lisää A pentueeseen, kun Kertun silmät tutkittiin alkukuusta terveiksi. Nyt koko A pentue on kokonaan tutkittu pevisan osalta, mistä olen rehellisesti ylpeä. Siljan juoksuja olen odotellut tosiaan sieltä elokuulta saakka, mutta vielä lokakuun alussakaan niitä ei näy, ei kuulu. On kyllä näiden juoksujen kanssa elämä harrasteiden puitteissa sen verran hankalaa, että mikäli Siljalle joskus pennut saadaan, sterkkaan sen heti kun ajankohta on hyvä. Meillä olisi tässä ollut kaksi loistavaa kuukautta aikaa kisata ja käydä näyttelyissä, mutta ilmot ovat niin aikaisin, ettei juoksuista tiedä, eikä rahoja saa takaisin jos ne alkavatkin. Näyttelyihinhän koiran toki saisi juoksuissa viedä, mutta en halua viedä narttua, joka voi olla tiineenä. Tämä vuosi on siis mennyt meillä pentusuunnitelmien takia harrasterintamalla aivan puihin.
A pentueen Ares kävi vielä syyskuun puolella moikkamassa petotestissä villisikaa ja tekikin siellä valtavan hienon esityksen! Tuli kyllä aivan suvustakin löytyvä Tapani (UB Bart The Bear) mieleen. Ares ei pahemmin possua nöyristellyt, saati antanut tuumaakaan periksi. Kotiin viemisenä upea lappu (alla). Sekä Areksen sikatesti arvosteluineen että Tapanin karhutesti nähtävissä https://www.youtube.com/@saijatiainen2607/videos.
Sijoituskoira Tua on viettänyt ruskalomaa Lapissa. Sille ja muullekin tiimille kuuluu kaikkiaan hyvää. Ilari on käynyt vepekauden jälkeen Tmi Hauworksillä huollossa ja lokakuulle on suunnitelmissa rankahuoltoakin. Myös lokakuu menee tiimissä lähinnä kokeiden merkeissä ja terveyttä tutkitaan lisää. Syyslomaa ja koiratreenejä odotellessa :)
Nauttikaa ruskasta!
