Lepo

Lepo

Tänä keväänä kesälajeihin paluu on ollut tavallista haastavampaa. En tiedä sekoittaako vanhan koiran pois meno vielä pakkaa, ollaan hieman haettu uutta dynamiikkaa. Olipa syy mikä hyvänsä, niin vähän enemmän ollaan jouduttu tekemään alkuun pääsemiseksi töitä. Käytiin Vapun tienoilla jokavuotinen peltojälki leiripäivä, kickstart kauteen. Yleensä tuossa aloituksessa ei ole isoja ongelmia ollut, mutta tänä vuonna jälki oli aivan hukassa. Koira käveli esineiden yli ja ihan vaan lähti jäljeltä kesken kaiken. Lähtökohtaisesti jo mielentila oli aivan väärä. Tuolla ei vielä ollut Tapanin poismenon kanssa tekemistä, se oli ennen sairastumista. Enkä sitä halua muutoinkaan selitellä, se yksinkertaisesti vain oli huonoa tekemistä.

Toinen yllättävä takapakki tuli ensimmäisissä vepetreeneissä leirin jälkeen. Ilarillahan on ollut vepen vienti todella vahvaa ja varmaa tekemistä. Viime syksynä kauden loppuun harjoiteltiin jo avoimen pelastusrenkaan vientiä pelkällä köydellä ilman ongelmia. Nyt olikin yllätys suuri, kun koira sylkäisi jo rannassa köyden suustaan ja ryntäsi veneelle. Oliko sitten enmmän intoa kuin ajatusta, liikaa painetta vai mikä, mutta kylmäksi jätti. Teki mieli kotiin mentyä herättää mies kuivalle treenaamaan.

Aiemminhan vastaavista jutuista olisi seurannut välitön paniikki ja treenin lisääminen. Pahinta on ollut jos jotain vastaavaa tapahtui esim. viikkoa ennen koetta. Siinä oli vielä viikko aikaa treenata joka päivä ja kokeessa koira olikin jo aika "tyhjä". Nykyään omat hermot ja luottamus koiraan on vahvempaa. Nykyään palataan vaan asioissa pari pykälää taaksepäin ja vahvistellaan oikeaa tekemistä. Ja muistetaan lepo!

Kehitys tapahtuu levossa - yksi niistä tärkeimmistä asioista mitä opin kun työskentelin urheiluhevosten kanssa. Valmensimme Italiassa nuoria ravihevosia. Varsat tulivat meille vuosikkaina, kaksivuotiaina ajettiin koelähto ja kolmevuotiaana alkoivat jo ikäluokkalähdöt. Tasapainottelu sopivan treenimäärän ja levon välillä kasvavan varsan kanssa oli äärettömän tärkeää. Varsalle piti saada ravilähtöön riittävä kunto kuitenkaan vahingoittamatta sen kasvua ja kehitystä. Tuossa työssä oppimaani yritän hyödyntää myös koiraharrasteissa.

Vaikka omat amstaffini ovat keskimääräistä kevyempiä, katson niiden kuitenkin olevan raskaita koiria. Amstaffeilla on ollut ongelmia ristisiteiden kanssa ja raskaana rotuna kyynärät ovat kovilla etenkin jos harrastetaan hyppyjä vaativia lajeja. Etenkin kesäisin meidän treenimäärä kasvaa, kun mukaan tulee peltojälki ja sivulajina vepe. Pyrin kuitenkin aina pitämään koiralla vähintään kolme lepopäivää viikossa. Elimistön tarvitsee palautua ja pää tarvitsee rauhaa ja unta. Etenkin kesällä omilla koirilla tuo vapaa on mennyt pitkälti nukkuessa. Talvisin kun ohjelmassa on vain B ja C osien harjoittelua käydään vapailla potkukelkkailemassa tai metsässä juoksemassa. Välillä pidän ihan viikon ja talvella useamman ilman mitään treeniä. Toki myös koiran huolto on etenkin raskaalla rodulla tärkeää.

Kevään alun vastoinkäymisten yhteydessä tuli helposti ajatus lähteä heti samana iltana korjaamaan asioita. Ja korjata kunnes alkaa sujua. Onneksi jo tietää, että korjaaminen on helpompaa kun koira on toipunut edellisestä treenistä ja jaksaa taas keskittyä. Ja että korjaaminen on "tehokkaampaa" kun välillä antaa aikaa (vapaata) sisäistää tehtyjä asioita. Eihän se vaatinut kuin muutaman ajatuksella ja rauhassa tehdyn jäljen ja hyvin levättynä pari pykälää pakitetun köyden viennin, niin jopa taas ollaan oikeilla jäljillä. Töitä riittää, mutta suunta on taas oikea!

Mukavaa Keskikesän Juhlaa!