Vähän jäljellä

Talvi tuli rytinällä ja pakkaset. Niin ja joulukuu! Enää noin kuukausi tätä vuotta jäljellä, kyllä aika menee nopeasti. Loppuvuosi on meillä täyttynyt pitkälti rakennusprojektin merkeissä. Siinä mielessä sattui parhaaseen mahdolliseen kohtaan Ilarin sairasloma, jos sellainen kerta täytyy olla. Ollaan me toki pikkuhiljaa treenailtukin; pääasiassa edelleen mielentilaa. Keski-Suomessa on tavallisesti ollut leutoja talvia ja ulkotreenikautta on saanut jatkaa joulukuulle saakka. Usein on hallinkin varannut turhaan. Nyt tuli kerralla kunnon pakkaset ja niitä tuntuu riittävän joulukuulle. Onneksi on halli varattuna kerta viikkoon, mutta olisin mielelläni tehnyt isommalla (vakio) poukalla vielä ulkonakin. Mielentilatreeni etenee kyllä hyvin. Varsinaisiin liikkeisiin, saati tekniseen tekemiseen ei edelleenkään olla niin panostettu. Kokeet on joka tapauksessa meidän osalta loppuvuodeksi taputeltu. Ainakin loppuvuodeksi. Kisataan sitten kun koira on täysin kunnossa ja fiilis hyvä.

Koiran kunnossa oleminen etenee kyllä myös. Viime viikolla vein ensimmäisen kontrolli pissanäytteen tutkittavaksi. Pissa oli selkeästi laimeamapaa, pH oli ok ja mikä parasta siinä ei ollut kiteitä. Suunta on siis oikea. Nyt jatketaan samaan malliin; kiinnitän huomiota proteiinin määrään, juomiseen ja riittävän useasti pissalla käymiseen. Se mikä on ollut erikoista huomata, niin vaikka olen vähentänyt proteiinin määrää, Ilarin lihaksisto ei ole köyhtynyt. Olen aina jotenkin ajatellut, että isoihin lihaksiin tarvitsee paljon proteiinia. Koira näyttää nyt paremmalta kuin aikoihin, kun se juo oikean määrän nestettä. Se myös tuottaa pienemmän määrän jätettä. Luulen, että Ilarin ruokinta on nyt aika kohdillaan. Onneksi sen perusruokaa ei tarvinnut vaihtaa.

Hyvä uutinen on sekin, että Tertun (ontuma)oireilukin on helpottanut. Se on päässyt jo liikkumaan enemmän normaalisti ja käynyt vähän hallillakin. Terttuahan ei lähtökohtaisesti valittu pentueesta harrasteominaisuuksien perusteella, mutta siinäkin on osoittautunut niitä olevan. Tertun kodista kerrotaan, että se innostuu ihan kaikesta tekemisestä ja sillä on myös moottoria tehdä. Syttyy helposti ja tekee niin kauan kun tekemistä on, mutta rauhoittuu myös nopeasti. Lisäksi se on todella ahne. Terttu on luonteeltaa rohkea, muttei pöljä. Se ajattelee ensin, aivan kuten Ilarikin (ominaisuus, josta itse pidän paljon). Terttu menee uusiin paikkoihin reippaasti häntä pystyssä, eikä jännittele yllättäviäkään asioita. Jos se jotain säikähtää, niin palautuu nopeasti. Ihmisistä se menee pähkinöiksi. Terttu on vieläkin nuori, mutta kotinsa mukaan se on ollut ihana ja helppo pentu. Mitään ihmeempiä hormonihuippujakaan ei ole ollut.

Hormoneista taas tuli mieleen Tara ja sen juoksut, jotka eivät siis ala. Ilmoitin Taran Helsingin isoon näyttelyyn ja oletus oli, että juoksut ehtisivät olla ennen sitä. No, ei ole kuulunut ja tietenkin ne on sitten siellä näyttelyssä. Tietenkin. Taran oli myös tarkoitus tulla käymään viikon kuluttua, käydä hallissa ja lihashuollossa, mutta katsotaan nyt miten käy. Itse lähden myös näyttelyyn, mutta ihan turistiksi katselemaan koiria. Ilari jää "ispin" kanssa kotimieheksi.

Tässä loppuvuoden aikana ollaan tehty myös varsin mukavia suunnitelmia tulevaisuuteen, mutta niistä enemmän ensi vuoden puolella. Aina täytyy olla jotain mitä odottaa...