Luonneasiaa

Luonneasioista kirjoittaminen on sama kuin kävelisi keskikesällä alasti metsässä. On parvi kimpussa ja osumia tulee. Mutta otan riskin. Amstaffin luonteen määrittelyssä on sellainen hankala juttu, että rotumääritelmissä sitä kuvataan hyvin suppeasti. Loput voi jokainen "keksiä" itse. Ja mielipiteitähän riittää. Jokainen ajattelee ja käsittää rodun omista lähtökohdistaan. Entä jos keskitytään hetkeksi faktoihin: Suomen Kennelliiton rotumääritelmässä lukee luonteesta yleisvaikutelman kohdalla hyvin lyhyesti: "Yleisvaikutelma: Kokoonsa nähden hyvin voimakas, tasapainoinen koira. Lihaksikas, samalla ketterä ja tyylikäs sekä ympäristöstään hyvin kiinnostunut. Tanakkarakenteinen, ei korkearaajainen eikä virtaviivainen. Kuuluisa rohkeudestaan." Eli ympäristöstään hyvin kiinnostunut ja kuuluisa rohkeudestaan. Lisäksi hylkäävissä virheissä lukee luonteesta seuraavasti: "Hylkäävät virheet: Vihaisuus tai liiallinen arkuus. Selvästi epänormaali rakenne tai käyttäytyminen." Eli ei toivottavaa tämän rotumääritelmän mukaan vihaisuus, arkuus ja epänormaali käyttäytyminen. Tämä rotumääritelmä on suora käännös FCI:n rotumääritelmästä amerikanstaffordshirenterrieriä koskien. Lisäksi FCI:n sivuilla mainitaan työkokeiden kohdalla "ei rotukohtaisia kokeita".

AKC:n (rodun alkuperäismaan) rotumääritelmässä kirjoitetaan vain kiinnostuksesta ympäristöön sekä rohkeudesta, mutta esim. vihaisuudesta tai arkuudesta ja epänormaalista käyttäytymisestä ei ainakaan omaan silmään lue mitään. AKC:n sivuilla on myös erillinen osio persoonallisuuden ja luonteenpiirteiden määrittelylle rodun osalta. Tuossa määrittelyssä rodun koulutettavuus on 3/5, energiataso 3/5, haukkumistaso 3/5 ja älyllisen ärsykkeen tarve 3/5. Kaikki nämä siis keskitasoa korkeammalla. Lisäksi AKC:n sivuilla on välilehti sosiaalisuudelle, missä ystävällisyys vieraita kohtaan 4/5, leikkisyys 3/5, vartiointi 5/5 ja sopeutuvaisuus 3/5. Perhe-elämän osalta rotua kuvataan seuraavasti: Kiintymys perheeseen 5/5, nuorten lasten kanssa toimeen tuleminen 3/5 sekä toisten koirien kanssa toimeen tuleminen 3/5.

Asioita, joihin itse kiinnitän näissä huomiota ovat ensinnäkin AKC:n alkuperäisen rotumääritelmän niukkasanaisuus luonteen osalta. "Ympäristöstään kiinnostunut ja rohkea". AKC ei ole vuoden 1936 jälkeen lisännyt tuohon mitään. Tämä antaa käytännössä hyviin "vapaat kädet" rodun luonteen määrittämiseen. Kiinnitän huomiota myös Suomen Kennelliiton sekä FCI:n rotumääritelmän kohtaan "vihaisuus ja liiallinen arkuus sekä selvästi epänormaali käyttäytyminen". Kuinka määrittelet epänormaalin käyttäytymisen? Jos normaali on ympäristöstään kiinnostunut ja rohkea, onko epänormaali flegmaattinen ja arka? Ja mitä vihaisuus tarkalleen ottaen tarkoittaa? Vihaisuus koiria ja ihmisiä kohtaan vai esineistä, ruuasta yms johtuen. Pudas agressiivisuus vai epävarmuus, pelko? Vai kaikki nämä? Onko agressiivisuus sitten AKC:n rotumääritelmässä ok, kun ottaa huomioon rodun historian? Koen, että AKC:n nettisivujen kuvaukset luonteenpiirteiden, sosiaalisuuden ja perheen osalta eivät täysin vastaa sitä, mikä tällä hetkellä on ihanne esim. Suomessa. AKC:n sivulla mm. vartiointi on luokiteltu 5/5, nuorten lasten kanssa toimeen tuleminen samalle tasolle kuin toisten koirien ("vain" 3/5) ja koulutettavuus keskitasoa paremmaksi. Suomessa rotua markkinoidaan hyvin usein "lapsiystävällisenä kaikille avoimena rotuna". Monen mielestä esim. vartiointi ei kuulu rotuun, vaikka historiassa amstaffi on toiminut mm. maatilojen ja karjan vartijana. 

Ja sitten niihin mielipiteisiin. Henkilökohtaisesti, kun mietin rotuja amstaffin takana kallistun AKC:n nettisivujen määrittelyihin luonteen osalta. Kun miettii rodun historiaa, on vaikea uskoa, että esim. terävyys, puolustus, kovuus eivät liittyisi rotuun. Vahva sitoutuminen omaan perheeseen, omista huolen pitäminen. Sellaisena minä amstaffin näen. On oikeasti hieman ärsyttävää, että rodun luonteen osalta annetaan näinkin vapaat kädet. Tuon ympäristöstä kiinnostumisen ja rohkeuden ohella koira voisi olla mitä vain. Ehkä tärkeämpää kuin inttää mitä amstaffin kuuluu tai ei kuulu olla, olisi arvioida realistisesti omia koiriaan. Minusta olennaista on opetella tunnistamaan luonnetta, mitä koira oikeasti ilmentää. Tätä harjoittelen itsekin lopun elämää. Esim. usein koirasta puhutaan rohkeana, kun se todellisuudessa on hyvin vilkas tai koiralla sanotaan olevan toimintakykyä kun se jälleen kerran on vain hyvin vilkas ja/tai hermostunut. Joskus koiraa kuvaillaan aggressiiviseksi, kun se oikeastaan on epävarma. Koirasta voidaan sanoa, että se on niin kova, ettei välitä mistään, kun se tosiasiassa ei pysty käsittelemään tilannetta ja sijaistaa. Samoin koira voidaan tulkita tasapainoiseksi ja hyvähermoiseksi, vaikka se todellisuudessa "jäätyy". Nostan tämän siksi, että jos/kun tuntee luonnetta voi olla itselleen rehellinen sen suhteen. Silloin se on loistava työkalu myös jalostuksessa.

Haluaisin, että ihmiset huomioisivat luonteesta puhuttaessa enemmän rodun taustoja. Amstaffin JTO:ssa Rodun tausta -otsikon alla lukee "Amstaffin muinaiset esi-isät ovat mastiffityyppisiä koiria, joita löytyy monien rotujen taustalta." Kun lukee esim. AKC:n sivuja amstaffin taustoista tai eri ulkomaalaisia lähteitä pittbullin (mistä siis amstaffi "lähtöisin") historiasta, niin taustalla kerrotaan olevan myös mm vanhaa englantilaista bulldogia ja kevyempää terrieriä. JTO:ssa puhutaan black and tan terrieristä sekä vanhasta valkoisesta terrieristä. Jos ihan mielenkiinnosta lähdetään vähän tutkimaan, millaista luonnetta em. koirien mukana tulee: Suomen Kennelliiton rotumääritelmä mastiffista; heti ensimmäisenä lauseena Käyttötarkoitus: vahtikoira ja kodin turva. Historiaosuudessa jatketaan: Jo ennen Agincourtin taistelua, 1400-luvun alkupuolella, mastiffin rohkeus ja vartiointivaisto olivat kuuluisia. Käyttäytyminen ja luonne kohdassa: Majesteettisuuden ja rohkeuden yhdistelmä. Rauhallinen, isäntäväkeensä kiintynyt, vartiointiviettinen. Yleensä välinpitämätön vieraita kohtaan; arkuus ei ole hyväksyttävää. Kaivelin vähän netistä tietoa English white terrieristä, jota löytyy myös pittbullin takaa. Tästä rodusta löysin kuvauksen perhettään rakastavasta ja perheelleen uskollisesta koirasta, joka on muihin terriereihin verrattuna "rennompi" (luen tasapainoinen). Ne tappoivat jyrsijoitä, mutta niissä oli myös ystävällinen puoli. Niiden sanottiin olevan hankalia kouluttaa "tyhmyytensä" vuoksi, mutta niiden oletetaan todellisuudessa olleen kuuroja. Nämä koirat olivat rauhallisia (luen hyvähermoisia) ja viihtyivät paremmin sisällä perheen kanssa kuin ulkona työkoirina. Black and tan terrieri taas löytyy englantilaisten työterrierien takaa. Sitä käytettiin mm. kaniinin metsästykseen ja sen kuvaillaan omanneen "extraordinary working powers". Jos vielä kaivetaan hieman Olde english bulldog rotumääritelmää, löytyy luonteen osalta seuraavaa: säyseä, mutta kykenevä puolustamaan, peloton ja atleettinen, päättäväinen ja rohkea, arkailematon ja ystävällinen oman perheen keskuudessa mutta peloton vastustaja jokaiselle joka uhmaa "isäntää". Näillä koirilla on hyvin vahva tarve miellyttää aina itsensä ylirasittamiseen asti.

Jos amstaffia ajattelee sen historian ja taustojen valossa on minusta selvää, että siinä on viettiä (niin saalis, puolustus kuin lauma), taistelutahtoa, terävyyttä ja toimintakykyä. Koira joka on pitänyt paikoillaan härkää, tappanut rottia, tapellut toista koiraa vastaan ja puolustanut perhettään ja omaisuutta ei ole pärjännyt ilman näitä ominaisuuksia. Tämmöinen koira ei välttämättä ole helppo, mutta täytyykö sitä silti lähteä jalostamaan "seurakoiraksi". On olemassa rotuja, jotka halutaan säilyttää mahdollisimman alkuperäisenä, eikä niitä pääsääntöisesti edes myydä "seurakoiriksi". Tällaisia ovat mm. plottinajokoira ja jotkin laumanvartijarodut. Itse arvostan tätä. Minusta on väärin, että rotu "muokataan" ihmisen tarpeen mukaiseksi. Liian monelle rodulle on jo käynyt näin. Tämä on suurin syy siihen, miksi itse hain kennelnimeä ja haluan kasvattaa amstaffia. Minun koirillani saa olla viettiä, taistelutahtoa ja terävyyttä. Niillä olisi hyvin suotavaa olla toimintakykyä, hyvät hermot ja sopivasti terävyyttä. Niiden ei tarvitse rakastaa kaikkia, riittää että ovat välinpitämättömiä vieraita kohtaan. Haluan kasvattajana arvostaa ja pyrkiä vaalimaan rodun historiaa ja taustoja.

Näillä ajatuksilla Juhannuksen viettoon. Nauttikaa keskikesän juhlasta.