Menee tunteisiin

Syyskuun alussa tehtiin mahdottomasta mahdollista. Siltä se ainakin tuntuu, kun miettii aikaa 1,5v taaksepäin. Ilari teki vesipelastuksessa ensimmäisen voittajaluokan tuloksen rodulle! VOI1 90/100, tuomari Liina Lehtonen. Ja kun sanon, että Ilari teki, niin tarkoitan joka sanaa. Oma korkein mahdollinen ja realistinen tavoite tälle kesälle oli VOI3. Minun mielestäni koira ei vielä ollut ykkösen tasolla. Meidän viimeiset kaksi treenikautta lajissa ovat olleet vähintäänkin repaleisia (kerron kohta lisää), mutta halusin kauden loppuun pari koetta, koska pidin kolmostulosta mahdollisena ja halusin kisakokemusta luokasta ensi kaudelle. En ole koskaan aiemmin kilpaillut vepessä voittajassa. Ja jos ihan rehellinen olen, halusin kilpailla myös koska veteraani-ikäisen koiran tulevat kaudet eivät ole itsestäänselvyys. Minulla oli mahdollisuus tehdä historiaa osallistumalla amstaffin kanssa lajissa ylimpään luokkaan, eikä mitään syytä olla tekemättä sitä. Onneksi tein.

Toissa keväänä, 1,5v sitten, Ilarille sattui tapaturma vapaana ollessa, kun se sohjolumessa kääntyi kovassa vauhdissa toisen takajalan ympäri vastakkaiseen suuntaan ja jalka taittui käännöksessä sen alle luistaessaan sohjossa. Tuossa tapaturmassa Ilarilta revähti toisen takapolven sivuside. Siitä alkoi kuukausien - voi sanoa vuoden, kuntoutus. Ei todellakaan ollut varmaa, pystyykö koira koskaan enää kilpailemaan missään lajissa. Käytännössä siltä kiellettiin kaikki tekeminen, missä se joutuu ponnistamaan räväkästi takajaloillaan tai missä voi tulla kiertoliike takajalalle. Kun alkoi näyttää sille, että koira toipuu jotenkin, ortopedi antoi vaihtoehdoiksi harrastaa joko suojelua tai vepeä. Molempia koira ei todennäköisesti tulisi kestämään. Valinta oli helppo. Vuosi sitten kesällä myös uiminen oli pitkään kielletty ja koko kesän ajalta kaikki rannasta lähdöt tai veneestä hypyt. Loppukesällä uida sai, mutta ei tehokkaasti (näytä minulle amstaffi, joka ei ui tehokkaasti...). Käytännössä siis meidän viime kesän treenit ajoittuivat viimeiselle kolmelle viikolle ja ne tehtiin ilman hyppyjä tai rajuja lähtöjä. Määritelmä "puoliteholla" on liian raju kuvaamaan treenaamista tuolloin.

Onnekseni koira toipui tapaturmasta talven aikana hyvin, vaikkakin kunnon rakentuminen on ollut hidasta. Koska Ilarilla on lopun elämää rajoitteita tekemisessä, asettaa fyysisen kunnon huolehtiminen omat haasteensa. Onneksi meillä on Jyväskylän koirauimala ja siellä vepen tekemiseen riittävä allas ja osaavat kuntouttajat. Odotin keväällä suurella innolla kauden aukeamista ja se startattiin hienosti. Länsirannikon vepeleirille kesäkuun ekalla viikolla se sitten tyssäsi - yli kuukaudeksi. Leirillä huomasin, että Ilari ei ole oma oma itsensä ja käyttää vartaloaan oudosti. Helpotin onneksi liikkeitä ja jätin niitä pois. Silja oli juuri leiriä edellisellä viikolla pamauttanut pihassa juostessaan Ilarin kylkeen. Minä en koirien anna juosta keskenään vapaana juuri välttääkseni tällaiset, mutta kaikkea ei pysty ennakoimaan. Ei muuta kun Ilari heti leirin jälkeen luottohuoltajalle, missä epäilys varmistui. Koko niskan ja rintarangan alue täysin jökissä ja useita nikamalukkoja alueella. Koira taas kaikesta tekemisestä pois. Ilari ei mm. pystynyt enää vetämään lelua, ei käymään makuulle normaalisti, eikä liikuttamaan päätään taaksepäin. Onneksi meidän toinen luottohuoltaja ja rankaosaaja oli tulossa Jykylään ja saimme ajan. Hoidossa avattiin useita lukkoja koko rangan alueelta ja vahvistui niiden aiheutuneen kovasta tällistä lapaan. Vielä perään kalvohuoltoa ja muutama viikko pois treenistä.

Vihdoin, elokuun alussa pääsimme treenamaan varovasti aloittaen. On selvä, että kolmessa viikossa ei ihmeitä tehdä, eikä kunto ole parhaimmillaan, kun osallistuimme ensimmäiseen kokeeseen elokuussa. Kokeessa onnistui kuitenkin kolme liikettä hyvin, vaikka vientiä ei yleinen avustaja ehtinyt ottaa vastaan. Hukkuvaa ei Ilari lähtenyt tekemään. Se on ollut sille haastavin liike, koska voittaja on ainoa luokka, missä hukkuva on passiivinen. Suojelua harrastaneelle koiralle tämä on hieman hämmentävää. En odottanutkaan sen sitä tekevän ja tavoite oli kolmosessa. Pisteitä saatiin kahdesta liikkeestä kaikkiaan 44 ja Ilari oli kokeen jälkeen todella väsynyt. Olin ilmoittanut sen myös kahden viikon päähän Saarijärvelle ja päätin osallistumisesta sen perusteella, miten koira toipuu edellisestä kokeesta. Kahteen viikkoon saatiin mahtumaan kolme kevyttä treeniä, joissa keskityttiin lähinnä viennin vastaanottoon ja hukkuvaan. Jälkimmäiseen kokeilin paria uutta ajatusta käyttäytymisanalyysista. Koeviikolla Ilari oli oma, pirteä itsensä, joten lähdettiin kokeilemaan.

Saarijärven koe 1.9. järjestettiin Ilarille (ja minulle) täysin vieraassa rannassa. Ilarin mielentila oli heti alusta huomattavasti parempi ja itsellä oli rauhallinen olla. Koe alkoi heikosti, kun heti ensimmäinen liike meni seitsemän metriä maalista ohitse. Ilari ei nähnyt liikkuvan veneen köyttä hyvin ja otti sen kiinni köyden juuresta veneen keulasta jääden hieman veneen alle. Kun näin käy, on koiran hyvin hankala ohjata venettä. Se kyllä yritti toppien väliin ja korjasi vielä lopussa paljon suuntaa. Otin loppukokeen tavoitteeksi tehdä mahdollisimman ehjiä suorituksia, mutta tulos oli hyvin epävarma. Minulla oli koko loppukokeessa käytettävissä enää kolme virhepistettä (kolmeen liikeeseen). Kerron lopussa hieman enemmän voittajaluokasta, jotta ymmärrätte tilanteen haastavuuden tässä kohtaa koetta. Onneksi tällä kertaa toinen liike meni täysin nappiin! Siitä saatiin täydet 25 pistettä.

Tauon jälkeen oli vuorossa renkaan hakeminen toisesta veneestä. Tämä on ainoa liike vepessä, joka tehdään kahden veneen välillä. Kaikissa muissa liikkeissä koira ui rannan ja veneen välillä. Koiralla on siis suuri paine uida rantaan ja tiesin, että joudun siinä käyttämään ylimääräisiä käskyjä. Onneksi niitä tuli vain kolme. Tässä kohtaa varmistui, että olen kolmostuloksessa kiinni (kunhan koira ei hylkää koko koetta tarttumalla viimeisessä liikkeessä hukkuvaan) ja olin aivan onnessani. Ilari oli tekemässä ensimmäistä voittajan tulosta amstaffeille! Viimeiseen liikkeeseen ei ollut mitään odotuksia, koska tiesin sen olevan vaikein. Ja nyt tuli se hetki, kun koira otti ohjat ja vei kokeen maaliin. Hukkuvan pudottua Ilari otti varmasti renkaan köyden ja ui epäröimättä hukkuvalle. Koira kiersi hukkuvan, minkä yhteydessä köysi meni jotenkin huonosti niin, että hukkuvan vetäminen rantaan oli haastavaa. Hitaasti, mutta varmuudella ja sitkeydellä se tuli suoraan tolppien väliin, mistä täydet 25 pistettä! Yksi elämäni hitaimmista minuuteista. Koira oli hyvin väsynyt, ja niin ylpeä itsestään! Itkua ei pystynyt pidättämään, kun ymmärsin mitä tuli tehtyä. Uskomaton koira!

Päivän kruunasi valmennettavani viimeinen ALO1 tulos, luokkavoitto ja siirto avoimeen luokkaan. Ensi kesälle olisi siis paljon odotettavaa - enemmän, mitä minun elämässäni koskaan eläinharrasteissa. Realistina tiedän, että tuon tapaturman jälkeen joka ikinen koe tai treeni voi olla viimeinen, eikä vapaalla kärsi tapahtua mitään ylimääräistä. Koiran huoltamiseen, ravintoon ja fyysiseen kuntoon täytyy panostaa todella paljon. Voin ihan suoraan sanoa, että seuraavan talven Ilari tulee elämään niin pumpulissa kuin vain voi :D. Koska tällaisia tuloksia ei todellakaan tehdä yksin, isot kiitokset: Keski-Suomen kennelkerhon treeniporukka, Tarja Urpilainen ja Tmi Terveystassu. Ja tietenkin Ryry's ja Essential. Kyllä omasta urheiluhevostaustastakin on hyötyä kuntouttaessa ollut. Toivottavasti ensi vuonna jatketaan.

Kerron vielä loppuun lyhyesti vepen voittajaluokan kokeesta:

Liike yksi, liikkuvan veneen haku

Veneet, joista toisessa koira ja ohjaaja, soudetaan aluksi 50 ja 30 metriin radan vastakkaisiin reunoihin. Merkistä veneitä aletaan soutaa toisiaan vastaan ja ohjaaja lähettää parhaaksi katsomallaan hetkellä koiran 50 metrin veneestä ottamaan kiinni 30 metrin veneen, jossa köysi (heitetty veteen rannasta lähtiessä). Koira ottaa kiinni liikkuvan veneen, pysäyttää sen ja vetää rantaan maalitolppien väliin. Rannasta koiraa ei kutsuta eikä avustaja ole ottamassa vastaan. Liikkeessä on käytettävissä kaksi käskyä. Jokainen näiden yli on -1p, samoin kuin esim. maalitolpan ohitus/ m. Kun koira on ohittanut maalitolpat (tuomari sanoo "aika") saa avustaja tulla koealueen ulkopuolelta ottamaan koiran kiinni.

Liike kaksi, vienti

Likkeen alkaessa ohjaaja valmistelee itse rannassa väh. 30m pitkän köyden niin että se on vietävissä veneeseen. Kun ohjaaja on köyden kanssa valmis, vene soudetaan 30 metriin rannasta katsoen vinoon vasemmalle tai oikealle. Tuomarin luvalla ohjaaja lähettää koiran viemään köyden veneeseen. Köyden täytyy koko ajan kulkea ohjaajan käden kautta, eikä siitä saa missään liikkeen vaiheessa päästää irti. Kun koira pääsee veneelle, yleinen avustaja ottaa sen vastaan kun ylettää siihen käden ojennuksella. Koiran tulee irroittaa köydestä ja uida takaisin rantaan. Yleinen avustaja pitää köydestä kiinni liikkeen loppuun saakka, eikä koira saa siihen enää tarttua. Liike päättyy, kun koira tulee maaliin. Liikkeessä on käytettävissä kaksi käskyä.

Liike kolme, renkaan haku veneestä

Kaksi venettä soudetaan 30 metriin radan vastakkaisille poijuille. Ohjaaja lähettää koiran toisesta veneestä toiselle hakemaan pelastusrenkaan köydestä. Veneellä yleinen avustaja antaa renkaan köydestä ja koiran tulee uida takaisin veneelle josta on hypännyt. Renkaan köysi tulee luovuttaa veneellä ohjaajalle, jolloin liike päättyy. Liikkeessä on käytettävissä kaksi käskyä.

Liike neljä, hukkuvan haku

Vene, jonka reunalla hukkuva istuu, soudetaan suoraan 30 metriin, missä hukkuva pudottautuu. Pudottuaan hukkuva jää kellumaan veteen pystyasennossa, passiivisena, kädet veden alla. Koira lähetetään rannasta pelastusrenkaan (jossa köysi) kanssa hakemaan hukkuvaa. Koiran täytyy uida niin lähelle hukkuvaa, että hukkuva ylettää käden ojennuksella tarttumaan renkaaseen (joka on kolmen metrin köyden päässä). Koira vetää hukkuvan renkaalla rantaan. Liike päättyy kun koira ohittaa maalitolpat. Liikkeessä on käytettävissä kaksi käskyä.