Myötätuulessa

Aina toisinaan tulee sellaisia ajanjaksoja, kun asiat vaan loksahtelevat paikoilleen, rullaavat menemään ja tapahtuvat kuin itsestään. Kaikkien vastoinkäymisten jälkeen minulla on juuri nyt sellainen vaihe ja osaan kyllä iloita ja nauttia siitä! Ensinnäkin, sain valmiiksi opinnäytetyöni Sosiaalisesti välittyvät vahvisteet koirankoulutuksessa ja se on hyväksytty. Opparin tekeminen oli minulle mukava projekti, koska aihe on itselle hyvin mieluinen. Opparin tulokset olivat paljon enemmän kuin odotin. Olen vetänyt suhde, motivaatio ja tunnetila kursseja aiheeseen liittyen ja nähnyt koulutuksen positiiviset tulokset hyvin nopeasti. Yllätyin silti, kun tein ihan konkreettisen mittauksen koirien aktiivisuudesta ohjaajaa kohtaan koulutusten yhteydessä.

Aihe on minulle tärkeä sikäli, että sen sisällön ymmärrettyäni pääsin aivan uudelle tasolle oman koirani koulutuksessa. Kun opin hyödyntämään koulutuksessa sosiaalisesti välittyviä vahvisteita, ei minun ole tarvinnut jännittää enää sitä, haluaako koirani tehdä minulle töitä tai riittääkö sillä kokeessa motivaatio. Tuo asia on aina ollut minulle se suurin jännityksen aihe kokeessa ja nyt kun se on poistunut kuviosta, kilpaileminen on pelkästään mukavaa. Tottakai minulla aina pieni jännitys on ennen radalle menoa ja se kuuluu asiaan, mutta se entisaikojen paniikki ja "pakokauhu" on poistunut kokonaan. Sen näkee myös kun katsoo vanhoja ja uusia videoita kokeista. Kun nyt mietin mitä kaikkia ihme ennakkojärjestelyjä, motivointikeinoja, "piilovihjeitä", hirvittävään viettiin hetsaamista yms. kikkailua tein vuosikausia kokeeseen. Miten viikkoa ennen aloitin jännittämisen ja olin koko ajan valmis perumaan osallistumisen. Miten radalle mennessä en tuntenut jalkoja ja veri pakeni koko vartalosta. Suu oli niin kuiva, etten voinut kertoa koiralle mitä pitäisi tehdä. Miten oma jännitys purkautui joko ylimitoitettuina tai kireinä käskyinä koiralle. Ja miten nykyään voi vain nauttia kokeista ja oikeasti testata omaa tasoa.

Näkyyhän se myös tekemisessä ja tuloksissa. Viikonloppuna teimme Ilarin kanssa rally-tokon voittajaluokan kolmannen hyväksytyn tuloksen ja koulutustunnuksen RTK3. Meidän voittajat menivät todella (liian) nopeasti; teimme vaadittavat tulokset neljään kokeeseen. Tarkoitus oli rauhakseltaan kisata loppuvuosi. Olisin mielelläni tehnyt useamman startin ennen mestaria, koska olen sitä viimeksi kisannut vuonna 2019. Tuosta on taso kovasti noussut ja koen tarvitsevani lisää nimenomaan kilpailukokemusta ylempiin luokkiin. Pelkkien liikkeiden osaaminen ei enää riitä, ne täytyy myös osata jaksottaa ja tauottaa oikein. Mestariluokka on pitkä. Joka ikisen liikkeen pitäisi onnistua, joten ohjaamisen tulisi olla hyvin selkeää. Oman keskittymisen olisi riitettävä ja tähän en koe vielä olevani valmis. Toisaalta, meillä on nyt koko koiran loppuelämä aikaa tehdä mestariluokan kokeita ja minulla on huikea mahdollisuus kehittää itseäni. Nyt minulla on ensimmäistä kertaa koira, jonka tiedän riittävän luokkaan.

Tuo koularin saaminen tässä kohtaa oli tosin sikäli täydellinen ajoitus (kiitos Ilari), että marraskuussa voin keskittyä täysin tulevaan synnytykseen ja huoltaa sivussa Ilaria. Martan tiineys varmistui ultrassa ja se on voinut koko tiineyden oikein hyvin, lepää ja ruoka maistuu. Vatsukka kasvaa kovaa kyytiä ja jännityksellä odotamme röntgeniä, mitä se kertoo (en haluaisi kovin suurta pentuetta). Martta tulee parin viikon kuluttua meille valmistautumaan synnytykseen. Olen niin äärettömän innoissani ja onnellinen tulevasta pentueesta, etten malttaisi millään odottaa! Toivotaan, että kaikki menee loppuun asti hyvin. Vaikka vastoinkäymisiä on tähän asti ollut paljon, olen aina ajatellut, että asiat menevät juuri kuten on tarkoitettu. Tämä pentue on todella odotettu.

Sijoituskoirani Hippu (UB Onyx Black Elegant) on kertakaikkiaan valloittava persoona. Hippu on käynyt isoveljensä kanssa syksyn mittaan meidän mukana harrastamassa peltojälkeä ja hallilla. Siinä pennussa on paljon pilattavaa :D Hippu on ahne ja tekee asioita mielellään. Se oppii nopeasti eikä jännittele uusia paikkoja tai asioita. Hippu on hyvin avoin, mistä pidän todella paljon. Hipun kanssa edetään huolella ja harkiten, kiire ei ole minnekään. Tänä vuonna myös peltojälki on harpannut omassa kouluttamisessa ihan uudelle tasolle. Saimme kaikki koirat hyvälle mallille ensi keväälle, mistä on hyvä jatkaa. Tässäkin lajissa loksahti Ilarin kanssa asioita paikoilleen. Kouluttamisessa oman ymmärryksen lisääntyminen on ihan kärkisijoilla parhaudessa.

Opinnäytetyöni pääsee lukemaan kokonaisuudessaan:

https://drive.google.com/file/d/1R6mV4Qq6kAspO7Tn96VmDt0Itg0igMyj/view?usp=sharing