Onneksi olkoon Meril ja Tara!

Nyt on mukavia uutisia roturintamalle! Amstaffit saivat uuden PEKO harrastajan kun sijoitusnarttuni Tara huoltajansa Merilin kanssa saivat paikan Helsingin etsintä- ja pelastuskoiraryhmässä. Meril on aina puhunut minulle, että häntä kiinnostaisi pelastuskoiraharrastus. Tiedän, että ryhmiä ei hirveästi ole ja että kaikki koirat eivät pelastuskoiraksi sovellu, joten olen vähän "toppuutellut" intoa ja yrittänyt pistää jäitä hattuun asian suhteen. Hän kuitenkin piti päänsä, halusi edes kokeilla ja haki sitkeästi alkavien ryhmien soveltuvuuskokeisiin. Tällä viikolla he sitten tekivät testit ja saivat paikan treeniryhmään! On kyllä todella hienoa. Meril on niin onnellinen ja itse olen todella iloinen hänen puolestaan. Tässä täytyi monen asian sattua kohdalleen ja sitten oli vielä se testi:

Ensimmäisenä päivänä Taralla ja Merilillä oli soveltuvuustestaus Pelastuslaitoksen harjoitusalueella. Tuossa testissä testattiin mm. koiran ominaisuuksia, ryhmän yhteistyökykyä, ohjeiden noudattamista, laukausvarmuutta, vieraan ihmisen kanssa toimimista jne. Testin aikana koirakko mm. kulki ritiläportaita, kulki vinolla/ epätasaisella alustalla (mm. tiilien päällä) ja ryömi eri mittaisissa tunneleissa. Koirakon tuli pystyä odottamaan pienessä, pimeässä huoneessa toisen koirakon kanssa vuoroaan ja koiraa piti pystyä kantamaan/ nostamaan sekä oman että vieraan ihmisen ulos pystysuorista tunneleista tai tasoilta. Aina tehtävien välissä ryhmän yhteistyötä testattiin erilaisilla tehtävillä. Koiraa myös leikitettiin sekä oman että vieraan ihmisen toimesta ja sen suhtautumista koviin ääniin testattiin. Välissä oli myös odottamista. Testin jälkeen koirakot saivat henk koht palautetta suorituksesta sekä arviointilomakkeen. Testi kesti noin kaksi tuntia ja Tara & Meril suoriutuivat siitä lämpimästä säästä huolimatta hienosti.

Seuraavana päivänä tytöt saivat mahdollisuuden päästä mukaan olemassa olevan treeniryhmän treeneihin. Treeneissä Tara oli ensin etsinyt neljää maalimiestä helpommassa maastossa (puiden ja kivien takaa). Tara löysi kaikki maalimiehet ja suhtautui heihin hyvin. Tämän jälkeen Tara etsi vielä kaksi maalimiestä vaativammassa maastossa raunioilla. Tara löysi molemmat mutta toisen luokse "kaappiin" ei heti uskaltanut mennä. Pienen rohkaisun jälkeen sitten. Lopuksi Meril toimi itse maalimiehenä treenaaville koirille mm. pimeässä talossa ja Tara odotti häkissä vajassa. Kaikkiaan tuo treenipäivä meni tytöiltä hienosti vaikka senkin kesto oli reilu kolme tuntia.

Kolmas (ja perättäinen) päivä oli Merilistä kiinni-ohjaajan maastoperehdytys. Täytyy sanoa, että ohjaajan tahtotila on kohdallaan jos on viimeksi käyttänyt kompassia ala-asteella ja osallistuu ohjaajan soveltuvuustestiin. Meril kertoi olleensa sekä innoissaan, että peloissaan kuinka käy (tässä kohtaa oli vielä mahdollista karsiutua pois). Maastoperehdytys tehtiin metsässä. Käteen annettiin kartat, reitti ja aina välillä kysyttiin missä kohtaa kartalla olet. Perehdytettävät suunnistivat vuorotellen pisteeltä toiselle. Ryhmä sai keskustella ja auttaa toisiaan (ryhmätyö). Kesken suunnistuksen tuli myös yllätyksiä: Yhtäkkiä mukana ollut koira vainusi "eksyneen" ja juoksi ryhmä kannoillaan maahan tuupertuneen luokse. Kolmen vapaaehtoisen (joista Meril yksi) täytyi kertoa mitä tilanteessa tehdään ja kuinka löytyneen kanssa toimitaan. Tämän jälkeen ryhmän täytyi suunnistaa takaisin reitille. Yhdessä kohtaa reittiä yksi avustajista "katosi" ja ryhmän täytyi selvittää missä hänet oli nähty viimeksi ja kuinka kauas hän olisi voinut ehtiä. Avustaja myös etsittiin koiran avulla ja taas palattiin reitille. Aina välillä keskusteltiin. Kaikkiaan tuo maastoperehdytys kesti yllätyksineen kolmisen tuntia ja Meril läpäisi sen!

Koko tuo testirupeama treenipäivineen on ollut sekä henkisesti että fyysisesti todella haastava. Meril on joutunut todella tsemppaamaan ja keskittymään viimeisenä päivänä. Ja nyt tavoite on saavutettu. Olen kyllä todella ylpeä molemmista ja hyvin iloinen että he saavat harrastaa sitä mikä eniten kiinnostaa. Tara jatkaa kesän myös vesipelastusta ja osallistuu syksyksi nosework kurssille (mikä myös tukee peko harrastusta). Meril itse aikoo osalllistua suunnistuskurssille oppiakseen lisää. Meril on iloinen, että pääsi mukaan jo treenaavaan ryhmään, missä pääsee seuraamaan osaavampien tekemistä. Hän sanoi, että tästä kaikki vasta alkaa. Heidän ainoa tavoitteensa on oppia lisää ja kehittyä lajissa.

Onneksi olkoon Meril ja Tara!