Ruokinnasta

Ruokinta oli yksi lempiaineistani hevosalaa opiskellessani. Opettelin ravintoaineet, kivennäiset, vitamiinit, hivenaineet. Laskin oikeaa ruokintaa siitosoreille, urheiluhevosille, tätiratsuille, kantaville tammoille jne. Tiesin eron valkuaisen, raakavalkuaisen ja sulavan raakavalkuaisen välillä. Opettelin lisäravinteet ja eri tavat tehdä heinää. Työelämässä pääsin toteuttamaan hevosten ruokintaa varsasta kilpailevaan ravuriin. Mutta koirien kohdalla ruokinta on ollut minulle lähes henkimaailman juttuja.

Ihan ensimmäinen koirani (tiibetinspanieli) söi sitä mitä se halusi. Eli käytännössä maksalaatikkoa ja nakkeja. Tuohon aikaan ei tiedetty, että maksa suuressa määrin ei sovi koiralle eikä välitetty suolan tai lisäaineiden määrästä (ihmisravinnossakaan). Tuohon aikaan koirat olivat koiria-kirjaimellisesti. Mummolan saksanpaimenkoira söi ruuantähteet perunankuorista makaronilaatikkoon. Ainoa koirilta kielletty ruoka minkä muistan oli broileri. Toisinaan annettiin nappuloita ja koiranmakkaraa. Paljon on tuosta asiat muuttuneet ja tietämys lisääntynyt. Jopa siinä määrin että äkkiä saa päänsä sekaisin koiranruokaviidakossa.

Noudatan itse ruokinnassa "keep it simple" ajatusta. En mielellään kikkaile eri ruokien väillä tai innostu uutuuksista. Pyrin siihen, että ruuassa on se mitä tarvitsee eikä mitään ylimääräistä. Viime keväänä edesmennyt Tapani oli haastava ruokinnan suhteen. Se oli aina huonosyöntinen, vähän kuiva ja hoikka. Etenkin aktiivisimpaan harrasteaikaan olin aiheesta jopa siinä määrin huolissani, että kysyin aina rokotuksilla käydessäni koiran kunnosta. Eläinlääkärit vastasivat aina, että se syö juuri sen mitä se tarvitsee, ei yhtään enempää. Koira oli kuitenkin hienossa lihaskunnossa joten yleensä annoin asian olla.

Ja sitten oli niitä "kokeiluja". Asiassa kun asiassa on ihmisiä jotka tietää. Tulee ohjeita ja asiantuntemusta. Ja sitten sitä"asiantuntemusta". Jossain kohtaa kokeilin (ohjeen mukaan) lisätä Tapanin ruokavalioon rasvaa (koska koiran kuuluu syödä rasvaa ja luonnossa sen ruokavalio koostuu pääasiassa rasvasta ja proteiinista). Koira kyllä otti lisää massaa, mutta se alkoi myös närästää. Tuo lisärasvan syöttäminen ärsytti sen ruansulatuskanavaa siinä määrin, että närästely jäi jossain määrin vaivaksi koko sen loppuelämäksi. Toinen kokeilu oli raakaruoka (koska koira polveutuu sudesta ja sitä sen kuuluu oikeasti syödä), mikä päättyi siihen, että ainoat raa-at asiat mitä Tapani suostui syömään olivat naudan, broierin ja kalkkunan jauheliha satunnaisesti ja naudan maha. Kun heitin kuppiin jäisen kalkkunankaulan (mitä koirat rakastaa pureskella helteellä) juoksi se karkuun. Tapani pystyi helposti olemaan kaksi päivää syömättä mitään. Olin tikahtua nauruun kun joku ehdotti kikaksi pyöräyttää kalkkunaleikettä kupissa. Kyse oli koirasta jolla saattoi seista jauheliha kupissa koskemattomana päivän. Nirsoilusta huolimatta olen toteuttanut ruokintaa vuosia 2/3 nappulaa 1/3 raakaa periaatteella. Ilarin kanssa minulla ei ole ollut ruokaongelmia. Ainoastaan vuoden vanhana yksi ruoansulatuskanavan tulehdus (söi jotain metsässä) ja yksi läheltä piti allergiadignoosi.

Nimittäin tarkalleen vuosi sitten meillä elettiin paskahelvetissä. Sellaisessa jota oli jatkunut noin puoli vuotta. Se oli hyvin salakavala ja epälooginen. Koirillani oli tuohon saakka ollut pakki sekaisin (ripuli) max kerran vuodessa. Yleensä silloinkin ne olivat päässeet syömään metsässä jotain tai alueella kiersi sitkeä mahapöpö. Pikkuhiljaa koirilla alkoi olla maha sekaisin tavallista useammin. Ensin kerran kahdessa kuussa sitten kuukausittain. Välillä saattoi olla kolmekin kuukautta ilman oireen häivää. Oireet menivät ohi itsehoitolääkkeillä mutta saattoivat palata parin päivän kuluttua uudelleen. Niihin ei löytynyt mitään syytä. Välillä oirehti toinen, välillä molemmat. Samoihin aikoihin kiersi puheita sitkeästä vatsapöpöstä ja koirien sairastelusta. Syystalvella oireilua alkoi olla sen verran, että aloin huolestua todella. Oireilu alkoi näkyä koirien kunnossa ja asunto sai uudet matot. Kun mukaan kuvaan tuli oksentelu oli aika lähteä eläinlääkäriin.

Nuorempi koira tähystettiin ja ruoansulatuskanava todettiin terveeksi. Koepalat varmistivat tähystyksen. Alettiin miettiä mahdollista ruoka-aineallergiaa ja eliminaatiodieettiä. En kuitenkaan pitänyt sitä todennäköisenä, koska kumpikin koirista oireili (vaikkei aina yhtäaikaa) ja kummallakaan ei ikänään ollut aiemmin ongelmia. Niiden iho ja karva oli oireilusta huolimatta aina siistit, eivätkä ne kutisseet. Päätettiin siis poissulkea mahdolliset alkueläimet ennen eliminaatiodieettiin ryhtymistä. Alkueläimiin viittasi myös tähystyksessä havaittu ärsytys mahaportin alueella. Ongelma hoitui lääkekuurilla kerralla, kaikki vatsaoireilut olivat tiessään. Olin hämmentynyt, koska koirani saivat kuitenkin madotuksen kahdesti vuodessa. Itsehoitolääkkeet eivät kuitenkaan tehonneet tähän ongelmaan.

Mikä koirilla oli, sitä en tiedä. Jonkin aikaa lääkekuurin jälkeen koirat olivat rasvan suhteen kevyellä ruokinnalla, koska ärtynyt kanava ärtyi rasvasta lisää. Pikkuhiljaa koirat palasivat normaaliin ruokaansa. Vatsaoireita ei tuon jälkeen ollut ja Ilarille on tullut muutama kio lisää painoakin (Tapanillekin ehti tulla). Asia nousi mieleeni tällä hetkellä pinnalla olevan ruokintakeskustelun yhtedessä. Eläinlääkäri Teppo Heinola kirjoitti ruokinnasta todella hyvän tekstin Facebookiin (alla linkki tekstiin) ja luin aiheesta lisää tuoreesta (Joulukuu 12 2020) Koiramme lehdestä. Lehdessä on juttu Alkueläimiä ja bakteereita, Muuttaako zonoosien uhka ruokintatottumuksia (sivut 36-41). Jutussa kerrotaan mm. että yleinen käsitys siitä, että pakastaminen tuhoaa bakterit ja loiset ei pidä paikkaansa. Itse kuulun juuri näihin ihmisiin jotka ovat vuosia syöttäneet (aiemmin myös ulkomaalaista) raakaa lihaa juuri tuossa uskossa.  

Aihe on ylipäätään kiinnostava ja huomionarvoinen. Sivulla 36 eläinlääkäri Juliska Haapanen-Kallio kertoo koirasta jolla todettiin toksoplasma infektio sekä Neospora canium infektio. Jutussa kerrotaan mm.:" Alkueläininfektioista koirilla löytyy melko vähän tietoa, mutta Neospora caniumiin liittyen koirilla ilmenee lihastulehduksia, sydänlihastulehduksia, maksatulehduksia ja neurologisia oireita." Jutussa kerrotaan myös miten alkueläininfektion aiheuttamat sydänmuutokset saattavat vaikuttaa jopa jalostusvalintoihin. Jatkossa tulen kiinnittämään enemmän huomiota myös siihen miten koiria on ruokittu.

En tiedä johtuiko omien koirieni oireilu ruokinnasta vai oliko syyllinen viime vuosina Suomessakin runsastunut giardia (asuinalueellamme elää todella paljon koiria). Varmaa on kuitenkin se, että raakaruuan aika pienissäkään määrin on meidän taloudessa taaksejäänyttä elämää. En myöskään halua riskeerata zonoosin kanssa. Näen asian niin, että nykykoira on kuitenkin sen verran kaukana alkukantaisesta raadonsyöjästä, että se saakoon jauhelihansa keitettynä.

Linkki Teppo Heinolan tekstiin koiran ruokinnasta:

https://www.facebook.com/SuvijaTeppo/posts/1668855183284296