Saikkua ja tuloksia

On kyllä ollut taas sellaista "hulinaa" koko alkukesä, että nyt vasta ehtii istahtaa koneelle kertomaan. Jos aloitan Ilarin jalasta. Olen kirjoittanut tänne aiemmin parikin blogitekstiä Ilarin kaksi vuotta sitten sattuneesta tapaturmasta. Tiivistän lyhyesti, jotta ei tarvitse vanhoja tekstejä kaivella: Ilarilla revähti vuoden 2023 keväällä oikean takajalan sisäpuolen sivuside. Se juoksi kovaa vauhtia alas mäkeä paksussa loskassa, kun huomasi vauhdista, että käännyn tienhaarasta eri suuntaan. Ilari kääntyi oikean takajalan ympärillä taaksepäin ja kääntyessä jalka luisti loskassa niin, että jalka taittui sen alle. Ilari kävi ensin eläinlääkärin ontumatutkimuksessa, missä sillä epäiltiin vetolaatikkotestin ja röntgenkuvien perusteella pehmytkudosvammaa. Kun ontuminen ei kuukauteen helpottanut kipulääkkeellä, kävi se vielä urheilukoiriin erikoistuneella ortopedilla. Tutkimuksissa Ilarilla todettiin oikean takajalan sisäpuolen sivusiteen revähdys, mitä on hoidettu konservatiivisesti. Alkukuntoutus otti aikaa muutaman kuukauden ja pikkuhiljaa Ilari palasi treeneihin ja kokeisiin. Kahden vuoden aikana olemme kilpailleet useamman kokeen rally-tokossa, vepessä ja erikoisjäljellä. Koska revähtänyt sivuside ei vastaa tervettä, ortopedi suositteli jättämään suojelun pois lajeista. Lisäksi hän muistutti, että polven terveet siteet (ja vasen takajalka) tekevät nyt enemmän töitä ja polvinivel ei ole yhtä hyvin tuettu kuin terve. On siis enemmän todennäköistä kuin mahdollista, että polvesta tulee menemään vielä muutakin ajan mittaan.

Ja nyt sitten meni. Käytin koiria normaalisti uimassa juuri ennen kennelin vepeleiriä, kun Ilari nousi vedestä kolmijalkaisena. Toteutin uinnin rauhallisesti, kuten aina, joten polvi olisi mennyt joka tapauksessa lähiaikoina. Osasin tätä ennakoida paitsi ortopedin ja eläinlääkärin muistuttelusta, myös siitä, että Ilarilla on rallykokeessa ollut viimeiset pari kuukautta haasteita istumisen kanssa. Se istui mieluiten oikea jalka sivulla ja vinossa. Noihin istumisiin kaatui valiotulokset. Onni oli se, että tämä jalan rikkoutuminen tapahtui vapaalla uidessa, eikä leirillä saati kokeessa. Entisenä urheiluhevosten hoitajana osaan suhtautua asiaan rationaalisesti. On harmi, että parin lajin valioituminen on muutamasta tuloksesta kiinni, mutta tärkeintä on kuitenkin saada koira normaaliin arkeen osaksi perhettä. Ortopedin ontumatutkimuksessa röntgenkuvien ja vetolaatikkotestin perusteella epäiltiin ristisiteen pettämistä, mutta lopulliset vauriot selviäisi vasta leikkauksessa. Itsestäänselvästi valitsin leikkausmenetelmäksi TPLO:n paremman ennusteen vuoksi.

Ilari leikattiin viikko sitten. Oman jännitysmomentin leikkaukseen toi revähtänyt sivuside. On onni, että polven kierukat olivat ehjät ja sivusiteet näkyviltä osin ok (ei poikki tms.). Polven ristiside oli ennustetusti revennyt. Ennuste leikkaukselle on siis hyvä, mikäli elimistö ei ala hylkiä implantteja. Sen sijaan käytettyään vasenta jalkaa toista enemmän kahden vuoden ajan, on sen ennuste heikompi. On mahdollista, että ajan mittaan myös vasemman jalan siteet pettävät. Mikäli harrasteita jatketaan voi se olla jopa todennäköistä. Ilari on toipunut leikkauksesta hyvin ja haava paranee pikkuhiljaa. Se alkoi käyttää jalkaa pari päivää leikkauksen jälkeen. Onneksi koiralla on ikää sen verran, että ottaa rauhallisesti ja lepää paljon. On hämmästyttävää, että jalka kesti harrastekäyttöä näinkin pitkään. Toisaalta on helpottavaa, että sitä ei tarvitse enää kuntoutuksen jälkeen samalla tavalla varoa. Sairaslomaa Ilarilla on noin puoli vuotta, mikäli kaikki menee hyvin. Jatkoa en ole sen pidemmälle miettinyt. Tämän ikäisen koiran kanssa elellään asia kerrallaan.

Ilarin sairastelun lomassa on Silja jatkanut harrasteita. Se osallistui kahden sisaruksensa kanssa kesäkuun alun vepeleirille. Mukana oli myös A pentueen ukki ja entinen sijoituskoirani. BH kurssi meillä päättyi kesäkuun alkuun, minkä jälkeen treenailtiin vielä saman treeniryhmän kanssa. Treeni tuotti tulosta, kun tehtiin hyväksytty BH koe 17.6.25. Siljan sisko Kerttu MT Aninka Metsänhenki Viian Eukko kartutti pentueen tulossaldoa Jämsän näyttelyissä 14.6. tuloksella NUK ERI1 SA PN2 VARA-SERT. Hirmuisesti onnea omistajalle! Kerttu on kyllä niin nätti, etten hetkeäkään epäile sen mahdollisuuksia sertiin. Enemmän kasvatteja osallistuu sitten Juhannuksena Jyväskylän KV näyttelyyn, missä saatan päästä esittämään myös kasvattajaluokan. Loppukuulle on vielä ilmottu pari kasvattia näyttelyihin. Jännitettävää riittää siis!

Kaiken ontumatutkimusten, leikkauksen ja BH treenien kylkeen vedin toukokuun lopussa peltojälkileirin Siilinjärvellä sekä kaksi vepeleiriä kesäkuulle. Peltojälkileiri opetti paljon myös itselle uutta, kun pääsin kouluttamaan hyvin monipuolista rotukirjoa. Oman vepeleirini jälkeen kävin perinteeksi muodostuneen reissun Närpiöön, missä tapasin useita jo tutuksi tulleita koiria ohjaajineen. Sää oli taas mitä upein, puusauna ihana ja ruoka hyvää. Närpiön reissu on itselle aina vähän niinkuin miniloma, mikä tulikin nyt tarpeeseen kaiken vastuksen keskellä. Kiitos leirien järjestäjille hyvistä järjestelyistä ja majoituksista! On ilo käydä kouluttamassa.

Nyt rauhotutaan nauttimaan kesästä. Ilari kuntoutuu ja Silja harrastelee rauhakseltaan vepeä.  Heinäkuun puolivälissä käyn siskon kanssa Ruotsissa hakemassa odotetun täydennyksen kenneliin. Se on samalla siskosten kesälomareissu (yli 1500km autossa :D).

Hyvää Juhannusta!