Terttu

Kiirettä on pitänyt! Paljon tapahtumia muutamaan viikkoon. Päälimmäisenä Melekosen Työmaan tuorein tulokas. En tiedä miten sattuma viekin näin, mutta kenneli vahvistuu toisella sinisävyisellä nartulla. Valinta ei ollut helppo, sillä pentue oli hyvin tasainen. Nyt en etsinyt harrastekoiraa. Etsin tasapainoista ja hyvähermoista perhekoiraa. Uroksellani on siinä määrin ominaisuuksia harrastekoiraksi, että samantyylistä koiraa en kenneliini tällä hetkellä toivo. Kasvattaja auttoi pennun valinnassa paljon ja sain myös testauttaa pennut. Arvostan tätä paljon. Unbreakable's Never-do-well Of Some Worksite ("UB Melekosen Työmaan Hulttio") muuttaa sijoituskotiinsa kesäkuussa. Olemme kodin kanssa odottaneet pentua yli vuoden. Tuntuu niin hyvälle saada "Terttu" vihdoin taloon. Olen todella iloinen yhteistyöstä sekä sijoituskodin, että jo toisen koiran tiimoilta kasvattajan kanssa.

Toinen huikea tapahtuma lyhyeen aikaan oli Hilman RTK3 viikko sitten. Ensimmäinen rally-toko koe tälle vuodelle ja tulos, koulutustunnus ja sijoitus 2.! Nämä hienoin pistein 87/100. Tämä oli paras yhdessä tekemämme koe ja hieno päätös Hilman uralle. Tässä kokeessa kaikki aiemmat ongelmat olivat tiessään ja tuntui pelkästään hyvälle suorittaa liikkeitä. Olen aina ajatellut, että usein tauko tekee koralle hyvää ja ainakin nyt se piti paikkansa. Olisi kieltämättä kiusaus yrittää mestariluokkaa, mutta nyt on aika uusien tuulien ja ansaittujen eläkepäivien. Hilma on kolmas ranskanbulldoggi Suomessa, joka on saavuttanut RTK3 koularin. On ollut opettavainen matka, kiitos Hilma.

Ei pitäisi koskaan sanoa ääneen, että onneksi koira on terve. Aina kun sanoo tulee jotakin. Viime blogissa kerroin pieleen menneestä tokokokeesta, minkä pistin kuumuuden piikkiin. Ilari oli kokeen ajan todella vaisu ja poissaoleva, ei lainkaan oma itsensä. Toki kuumuudella oli osansa ja minun hullulla jännittämisellä, mutta ilmeni, että koira oli myös kipeä. Muutama päivä kokeen jälkeen sillä todettiin lihasjumit selän ja lantion alueella. Onneksi meidän luottohoitaja Senni pääsi tekemään huollot ja Ilari toipui yllättävänkin nopeasti. Palattiin hiljalleen kevyeen treeniin ja eilen jo päästiin paikkaamaan viime kokeen huonoa fiilistä uudessa kokeessa.

Eilisen koe oli yksinkertaisesti ihana. Hyvän mielen koe, vaikka pisteet ei vieläkään päätä huimaa. Otin tuohon kokeeseen paikan pelkästään, jotta pääsen mahdollisimman pian kääntämään molempien tunnetilan ennalleen. Ilarin kanssa on aina ollut mukava kisata, halusin löytää taas sen fiiliksen. Ja löysin. Meillä oli todella hauskaa (huolimatta koetta edeltäneestä tapahtumasta johon palaan toisen kerran lisää). Parasta oli se, että jännitys hävisi. Luottaa taas koiraan, itseensä ja yhteistyöhön. Ajatus on käydä vielä alkukesälle yksi tokon voittajaluokka. Tämä laji jää sitten hautumaan ja palataan PK tottiksen pariin. Näistä kokeista on saanut todella arvokasta kisakokemusta ja varmuutta tekemiseen. Niitä todella tarvitaan tuleviin koitoksiin.

Nyt huolletaan lisää ja yritetään säilyttää levon ja tekemisen tasapaino. Edessä on mm. yhdistyksen vepeleiri, mitä odotan jo kovasti. Sekä amstaffien Open show ja loma. Nautitaan kesästä!