Suunnitteilla
Loppuvuosi oli itselle hyvä muistutus jälleen siitä, että kaikkensa voi yrittää, mutta lopputulokseen ei pysty vaikuttamaan. Niinhän siinä kävi, että sijoituskoirallani Tertulla diagnosoitiin joulukuussa kinnernivelen osteokondroosi ja irtopala. Terttu on oireillut tuota lievästi, joten toivomme, että se saisi elää mahdollisimman normaalia koiran elämää mahdollisimman terveenä. Ainakaan tässä kohtaa ortopedit ja eläinlääkärit eivät suositelleet leikkausta. Koska osteokondroosi on perinnöllistä, Terttu jätettiin pois edes mahdollisesta jalostuskäytöstä. Näin ollen Terttu ei ole enää minun omistuksessani, enkä siis jatkossa Tertun kuulumisia säännöllisesti päivittele. Terttua voi kuitenkin edelleen seurata mm. instagramissa @teppo_ja_terttu.
Meidän raksaprojekti jatkuu vielä hyvän tovin. Yritän olla aiheuttamatta itselle ylimääräistä stressiä/ kuormitusta, joten tälle vuodelle en asettanut isompia tavoitteita koiraharrastamisen suhteen. Vepen avoimessa luokassa olemme aika lailla valmiita, joten puuttuvat AVO1 tulokset laitoin tämän vuoden tavoitteeksi. Muissa lajeissa keskitymme käytettävissä olevan vapaa-ajan puitteissa ihan vain treenaamaan. Edelleen pääfokus on hyvässä mielentilassa. Taralle löysimme kevätkaudelle BH -kurssin. Ei ole odotuksia (lue paineita) BH kokeen suorittamisen suhteen, mutta lähinnä on hyvä tietää mitä kokeessa tapahtuu. Merilillä ei ole PEKOn suhteen tavoitteena osallistua kokeisiin, mutta se ei myöskään ole pois suljettua, mikäli he etenevät lajissa koevalmiiksi.
Tuo takapakki Tertun suhteen ei varmaan ole iso kolaus
Suomen amstaffi jalostukselle, kun ottaa huomioon, että tänä päivänä Tertun
isällä on viisi pentuetta ja emällä kolme. Sen sijaan itselleni se on.
Käytännössä oman jalostuksen punainen lanka on ainakin väliaikaisesti poikki. Minua
kiinnosti tuossa pennussa pääasiassa yksi koira sen suvussa; Korpihillan
Kaamos, joka on myös Ilarin isä. Toki myös emän luonne kiehtoi Ilarin luonnetta
tasoittamaan. Pentueen isävalinta sattui sikäli nappiin, että se ruotsalaisena
koirana olisi laskenut sukusiitosprosenttia juuri sopivasti, mikäli olisin
terveyden puolesta voinut Terttua Ilarille käyttää. Tuo Ilari & Terttu
yhdistelmä olisi ollut omaan ajatukseen täydellinen! Nyt tässä tilanteessa
minulla ei ole narttua Ilarille. Ainakin tällä hetkellä oma näkemykseni on,
että luonteiden vuoksi Taraa en voi sille ajatella. Ilarilla on paljon
harrastekoiralle oikein sopivia ominaisuuksia, mutta pelkästään mukava koira se
ei ole. Lapsiperheeseen en voisi sitä ajatella dominoivan ja voimakastahtoisen
(kovan) käytöksensä vuoksi. Tämän vuoksi minun täytyy panostaa nartun
luonteeseen paljon. Nyt etsin Ilarille kaikessa rauhassa tasapainoista ja avointa (leasing)narttua. Tara on tasapainoinen, mutta siinä on Ilarin tapaan sekä terävyyttä että pidättyvyyttä ja näitä ominaisuuksia en halua kerrata.
Viimeiseksi vielä ne lupaamani uutiset jalostuksen tiimoilta. Tähän saakka lukeneita voi tässä kohtaa hämmentää ja varmaan monelle
tulee yllätyksenä kevään 2023 suunnitelma: Staffisfaction Jump In Your Heart
& Korpihillan Lapin Ukko. Minulle tuo Taran urosvalinta oli lopun viimein
itsestäänselvyys ja olen hyvin kiitollinen Kennel Korpihillan Outi Kokkoselle,
että saan Lakua käyttää. Tämä siis edellyttäen, ettei lisää huonoja uutisia tule ja
loputkin terveystutkimukset puoltavat Taran jalostukäyttöä. Perustelut
urosvalinnalle on helppo antaa; Lakun isä on Ilarin ukki ja Ilarin ukki on
Lakun isä. Samoja geenejä hienolla luonteella (LTE + 182) höystettynä. Laku
toivottavasti tasapainottaa Taran terävyyttä ja pidättyväisyyttä; lakun
luonnetestin osa-alueet sopivat Taran luonteeseen todella hyvin. Myös sen
rakenne ja ulkonäkö ovat täydelliset Taralle. Lakun emä on Tertun emän sisko ja
toivon, että sieltä tulisi vähän sitä em. luonnetta pentueeseen. Laku ja
sen sisarusparvi ovat terveystuloksiltaan kaikkiaan varsin mukava pentue. Olen
tästä suunnitelmasta todella innoissani!
Näillä ajatuksilla hyvää alkanutta vuotta 2022.