Suunnitelmia
Kennelnimen omaavilta kasvattajilta perätään usein perusteluja jalostuksessa käyttämilleen yhdistelmille. Jalostuksen kuuluisi olla suunniteltua, harkittua ja siinä pitäisi olla jokin ajatus takana. Itselläni ei tällä hetkellä ole yhtään omaa jalostukseen varmuudella käytettävää narttua, ainoastaan uros. Aikaisintaan (jos yhtään on onnea matkassa) minulle tulee ensimmäinen pentue kahden-kolmen vuoden kuluttua. Mutta se suunnitelma on ja punainen lanka. Ja voin sen mielelläni jo tässä kohtaa kertoa.
Oma ajatukseni jalostukseen käytettävistä yksilöistä kulminoituu raameihin luonne-terveys-ominaisuudet. Koska ulkonäkö on nopeimmin rotuun palautettavissa oleva ominaisuus, asetan enemmän painoarvoa harrasteominaisuuksille. Kyllä se ulkonäkökin siellä silti ajatuksissa mukana on. Minä en etsi yksilöiden parhaita puolia, vaan niitä huonoimpia; koira (tai mikä tahansa eläin) on juuri niin hyvä kuin on sen heikoin ominaisuus. Tätä tulen varmaan joskus avaamaan lisää, mutta yksinkertaistettuna täytyy muistaa, että myös huonot ominaisuudet periytyvät ja ne täytyy jollain tasolla tuntea. Valinta on tehtävä sen mukaan, onko kyseessä vain huono puoli vai todellinen este. Karkeasti yksinkertaistaen tavoittelen yksilötasolla luonnetta-ulkonäköä-harrasteominaisuuksia ja jälkeläistasolla näiden yhdistelmiä.
Palikat (eli harrasteominaisuudet) minulla jo on. Omassa uroksessani on riittävästi viettejä ja luonnetta kaikenlaiseen harrastamiseen. Sen huonoin/heikoin kohta on korkean sukuvietinkin kautta tuleva kiihkeys, mikä ajoittain (etenkin narttujen juoksuaikaan) häiritsee elämää. Pidän sen hermorakenteesta, mutta jos jotain sen luonteeseen haluaisin vielä lisää niin vakautta - tasapainoista hermorakennetta. Pitkään on ollut käsitys, että luonteen periytymisaste on heikko, mutta tuoreen tutkimuksen mukaan käyttäytymispiirteiden periytyvyysaste on kuitenkin 50% (linkki aiheeseen blogin lopussa). Oli niin tai näin, ihanteellisen luonteen kertaaminen suvussa tuskin haittaa.
Mistä päästään luonteeseen. Sitä odotan keväällä 2021 toivottavasti syntyvästä nartusta. Olen jo aiemmin Jalostustuulet puhaltaa tekstissä kertonut, miksi olen kiinnostunut pennusta. Kertaan vielä lyhyesti sen takaa löytyvän äkkiä laskettuna yhteensä ainakin neljä luonnetestissä hermorakenteeltaan tasapainoista koiraa molemmin puolin sukua. Nämä koirat ovat myös periyttäneet tuota luonnetta. Olen nähnyt nartun oman luonnetestin ja keskustellut koirasta sen ihmisten kanssa. Sen lisäksi, että pidän sen luonteesta todella paljon, on se myös kaunis ja terve. En vielä tiedä kevään yhdistelmään käytettävää urosta, mutta luotan tässä kasvattajan arvostelukykyyn.
Ulkonäkö. Sitä olen lähtenyt hakemaan ulkomaantuonti nartustani, joka kotiutuu Suomeen suunnitelman mukaan joulukuussa (saa nähdä miten Korona haittaa). En ole tavannut pennun vanhempia enkä siis tunne niiden luonnetta. Tässä kohtaa (10 viikkoisena) pentu itse vaikuttaa uteliaalta ja rohkealta. Olen tavannut pennun sisarpuolen ja siitä pidän paljon; koira tekee mm. vaikuttavaa nosework työskentelyä. Pidän myös siitä miten pentu kasvaa-se on rakenteeltaan juuri sellainen kuin toivoin sen olevan. Urokseni on rotumääritelmän suositeltavan koon yläpuolella, pennun vanhemmat ovat ihanne koossa. Tästä nartusta odotan sellaista, jonka kanssa kehtaa näyttelyynkin mennä, mutta sen sijoituskodilla on toiveissa harrastaa muutakin. Aika näyttää mihin kaikkeen pennusta on.
Ja sitten niistä suunnitelmista: Palikoiltaan samankaltaista narttua en halua urokseeni yhdistää, se olisi jo liikaa. Mikäli kaikki menisi todella hyvin saisin yhdistettyä palikat+luonne ja/tai palikat+ulkonäkö, toki aina terveyden ehdoilla. Suurin haaveeni/ tavoitteeni on saada pentue linjattuna Korpihillan Kaamokseen. Lähtökohtaisesti en suosi linjajalostusta, mutta mikäli siihen lähtee on linjaus oltava sellainen, että sinä on jokin pointti. Korpihillan Kaamos on minun mielestäni kaikin puolin hienoin tapaamani amstaffi niin luonteeltaan kuin ulkonäöltään. Olen myös nähnyt koiran siskon harrasteissa ja vaikuttunut. Ylipäätään koko sisarusparvi on mielestäni Suomen onnistuneimpia pentueita.
Tässä sisarusparvessa lähes kaikilla on 0:n kyynärät, kolmella sisaruksella LTE yli +200 (hermorakenne tasapainoinen) ja terveet lonkat. Korpihillan Kaamos on myös periyttänyt noita ominaisuuksia; sen 16 pennusta 11 on testattu yli 100 pisteen luonnetesti tuloksella, näistä kolme noin 200 pisteen tuloksella. Jälkeläisistä kymmenellä on 0/0 kyynärät. Korpihillan Kaamos menehtyi noin kahdeksanvuotiaana eturauhassyöpään. Tuo on ainoa sairaus, mitä koiralla elinikänään oli. Eturauhasen ongelmat ovat melko yleisiä ylipäätään koirilla ja etenkin korkean lipidon omaavilla amstaffeilla. Jos eturauhanen on koiran heikoin kohta voidaan sanoa, että asiat ovat aikas hyvin!
Sen sijaan ulkomaantuonti narttuni ostolla tavoitteeni on rotumääritelmän mukaisen ulkonäön ohella saada myös uutta verta jalostukseen. En tiedä onko mahdollista löytää koiraa, jonka sukulaisia ei missään määrin löytyisi Suomesta. Tämä ei ole minun käsitykseni "uudesta verestä". Lähinnä tavoittelen sitä, että nartun sukutaulusta ei löytyisi kovin montaa yhteistä sukulaista oman urokseni kanssa. Pidän enemmän jalostuksesta joka tähtää geenien monipuolisuuteen. Toki vähän etempää suvuista samojakin koiria löytyy; mm. yksi suosikeistani Fraja Ec Gold Standard sekä Sindelars RU Tazz Sitting Bull kertautuisivat sukutauluissa kauempana. Pennun valintaan liittyvistä seikoista olen myös kirjoittanut tarkemmin aiemmassa blogissani.
Lähtökohtaisesti kuitenkin ostan aina koiran ensisijaisesti perheenjäseneksi ja toivottavasti harrastuskaveriksi. Aika näyttää onko niistä jalostusyksilöiksi ja juuri siksi olen pakastanut uroksestani siementä talteen. Vasta nyt kun koirani lähenee viidettä ikävuottaan olen vakuuttunut, että haluan sitä käyttää jalostukseen. Mitään "pakkovalintoja" ei kuitenkaan tarvitse tehdä, eikä odottaa liikoja. On myös aina täysin mahdollista, että narttu ei luonteensa tai terveytensä puitteissa sovellu jalostusyksilöksi. Minulta on kuitenkin jonkin verran kysytty pennuista, minkä vuoksi haluankin jakaa suunnitelmani. Mikäli tuntuu, että ajatus kohtaa, voi pennusta kiinnostunut seurata koiriani.
Linkissä Helsingin Yliopiston käyttäytymistä koskevasta tutkimuksesta: