Tarasta

Tara vieraili meillä lokakuun puolivälistä alkaen puolitoista viikkoa harjoittelemassa meillä olemista ilman Meriliä. Samalla sain itse tutustua koiraan arjessa ilman omistajan vaikutusta. Tara tuli keskelle arkea yksin olemisineen, vieraiden käynteineen ja treeneineen. Teki hyvää ottaa se meille. Nyt osaan kertoa pennuista kiinnostuneille koirasta enemmän ja antaa Merilille konkreettisia neuvoja jatkoon sen kanssa. Sain myös käyttää Taran Ilarin maalimiehellä Mika Mahlamäellä, mistä sain rutkasti lisää infoa ja työkaluja. Iso kiitos Mikalle.

Tara sulautui meidän arkeen hyvin, vaikkakin otti lähes viikon saada käytössäännöt läpi. Se on voimakastahtoinen koira. Huolimatta kovuudesta ympäristöään kohtaan, se on (onneksi) ohjaajapehmeämpi mitä olin olettanut. Vaatii kuitenkin ohjaajalta selkeyttä, johdonmukaisuutta ja määrätietoisuutta. Taran tapa suhtautua joihinkin asioihin on kiivas, mutta tuo kiivaus ei jää päälle. Pääasia on, ettei itse lähde siihen mukaan. Kun säännöt ovat selvät, Tara uskoo aika pienelläkin sanomisella. Sillä on selkeä tahtotila tehdä oikein ja toteuttaa asioita niin, että saa kehuja. Tara on älykäs koira.

Taran heikoin kohta on epävarmuus ihmisiä kohtaan. Epäluottamus ilmenee selkeimmin, kun Tara jää kahden sille vieraan ihmisen kanssa. Tuolloin se kokee turvattomuutta. Tuossa epävarmuudessaan Tara tarvitsee selkeää ohjausta ja esimerkkejä kuinka toimia. Tara ei saa "johtaa" tilanteita itse. Tutustuttuaan ihmiseen, se rakastaa amstaffien tapaan heitä täysillä; kiipeää syliin, pussailee ja vaatii hellyyttä. Vieraan ihmisen matkaan se ei lähde, mutta leikkii tuntemattomienkin kanssa mielellään. Mahdollisten pentujen isävalinnassa on painostettu avoimuuteen. Myös pentujen kanssa sosiaalistamiseen ja vieraiden kanssa olemiseen on panostettava huolellisesti.

Maalimiehen leikityksessä Tara lähti leikkiin mukaan mielllään. Siinä on sekä saalis- että puolustuviettiä ja se vaihtaa nopeasti viettialueelta toiselle. Saalisviettiä on kuitenkin hillitymmin kuin esim. Ilarilla. Tarassa on terävyyttä yleisesti katsottuna kohtalaisesti. Sen ärsykekynnys on matala, mutta se palautuu hyvin tehtävästä, mikä viittaa hyvään hermorakenteeseen. Puruotteessa sekä puruun rauhoittumisessa olisi petrattavaa. Tara pystyy rentoutumaan tehtävien välissä ja niiden jälkeen. Nämä havainnot on tehty koirasta yhden leikityspäivän perusteella.

Heti kotiin palattuaan Taralla oli ohjelmassa odotetut selkäkuvat sekä silmien ja sydämen tarkastus. Tätä kirjoittaessa kaikki viralliset tulokset ei vielä ole koiranettiin tulleet, mutta el. lääkärin arvio oli täysin terve selkä ja silmät ok. Sydämen vasemmasta kammiosta kuului vaimea systolinen sivuääni joka kirjattiin ykkösenä. Tuollainen sivuääni voi kuulua ihan veren virtauksesta, kun koira on stressaantunut/ ahdistunut. Tara ei vieraiden ihmisten tutkittavana ole ihan mukavuusalueellaan ja jännitti tutkimuksia aika paljon. Taralla ei ole koskaan aiemmissa sydänkuunteluissa eläinlääkärikäynneillä kuulunut minkäänlaista ääntä, joten en lähtökohtaisesti ole tuosta huolissani. Koska sivuäänet kuitenkin voivat viitata myös sydänsairauteen, tutkitaan Taran sydäntä lisää heti marraskuussa.

Kaikkiaan Tara on koira, jonka voisin ottaa kotiini asumaan. Ja kun mieheni on asiasta samaa mieltä, ovat kriteerit sen jalostuskäytölle täyttyneet. Tara on koira, joka uskoo mitä sanotaan, ei pelkää oikein mitään, omaa hyvän toimintakyvyn sekä hermorakenteen. Ja nyt kun painoa on vähän lähtenyt, on se varsin kauniskin. Toivotaan, että tuleva kuukausi ei tuo huonoja uutisia tullessaan ja päästään joulukuussa astutusreissulle pohjoiseen.