Tieto

Pari asiaa, jotka aikoinaan opin työskennellessä urheiluhevosten kanssa: Älä koskaan arvaile mikä hevosta vaivaa, vaan odota asiantuntijan arvio/ diagnoosi. Ja kun tarvitset asiantuntijan arvion, etsi paras. Spekulointi on sikäli turhaa, kun se ei vie asiaa eteenpäin eikä varsinkaan mitään korjaa. Samaan oirekirjoon voi sisältyä niin paljon vaihtoehtoja, että arvailu on täysin turhaa. Jälleen kerran olen todella kiitollinen, että minulla on vahva urheiluhevos tausta tehtynä yhteistyössä huippuosaajien kanssa. Se tuo kummasti perspektiiviä urheilu- ja tapaturmavammoihin.

Olen aiemmassa blogissani kertonut Ilarille kevättalvella sattuneesta tapaturmasta. Ilarilta on hoidettu alkukesän ajan pehmytkudosvammaa (lihas/jännerevähtymää) ja se on ollut poissa treeneistä. Jalka on saattanut olla pitkiä aikoja ok ja sitten taas jonkin yksittäisen liikuntatapahtuman jälkeen oireillut. Liikuntaa ei ole voinut selkeästi lisätä eikä treeniä ole voinut aloittaa. Ilaria on hoidettu OMT hoidolla, fysioterapialla, faskialla sekä kraniosakraaliterapialla ilman "pysyvää" vastetta. Pari viikkoa sitten päätin että koiraa on tutkittava lisää ja ongelma selvitettävä. Oireilu viittasi mm. ristisidevaurioon, joten halusin selvyyden mahdollisten jatkohoitojenkin vuoksi. Ilarillahan ei aiemmin vetolaatikkotestissä todettu ristisidevauriota, mutta tiedän, että amstaffeilla on vasteettomasta testistä huolimatta niitä ollut.

Mietin jo magneettikuvia, koska ristisidevaurio ei näy ultrassa tai röntgenkuvissa. Magneettikuvaus vaan on todella kallista. Ajatus oli, että löytäisin kerralla lääkärin/ menetelmän, jolla vauriot olisivat todennettavissa. Meidän omalla eläinlääkärillä oli jo kuvattu kaikki asiaankuuluvat nivelet tuon testin lisäksi. Niistä ei löytynyt syytä oireiluun. Selvittelin suositukset hyvistä ortopedeista ja hyvällä tuurilla saimme ajan Alessandro Pirasille Lahden Evidensiaan. Piras on kansainvälisesti arvostettu urheilukoira ortopedi. Olin varautunut kierukan hajoamisesta ristisideoperaatioon. Tuo kevättalven tapaturma oli niin rajun näköinen ja takajalan kiertoliike niin voimakas, että kieltämättä pelotti mitä tuleman pitää.

Saatiin hyviä uutisia: Ilarilla on se jo Tepon Almavetillä olettama lihasrevähtymä, joka nyt jo paranemassa (arpeutumassa). Mutta sen lisäksi on myös revähtymä polven sisäpuolisessa sivusiteessä (mikä on hyvin loogista, kun ajattelee ulospäin suuntautunutta kiertoliikettä). Lisäksi joitain rasituksen aiheuttamia oireita mm. etujaloissa, kun koira on keventänyt painoa pois kipeältä jalalta. Toki on täysin mahdollista, että vaurioita tulee lisää kun koira on kompensoinut tätä vammaa muulla kehollaan, mutta tällä hetkellä olen pelkästään onnellinen ja helpottunut siitä, että tiedän mitä jatkossa hoidan ja huomioin. Ja myös siitä, ettei rahaa palanut turhiin hoitoihin tai tutkimuksiin.

Tänään oli ensimmäinen päivä viikkoihin, kun aamulenkillä huoli ja murhe karisivat askel askeleelta. Keuhkoille tuli tilaa hengittää ja vatsan pohjalta hävisi kivi. Pahinta on kun ei tiedä. Tietämättömyys on se, mikä lisää tuskaa. Jos koira on rikki, se hoidetaan kuntoon (sellaiseen mihin se on saatavissa), mutta silloin täytyy tietää mitä hoidetaan. Kyllähän minullekin joltain taholta suositeltiin jo TPLO leikkaukseen viemistä "koska oireiden perusteella ristiside", mutta onneksi oma kokemus urheilueläimistä auttoi luottamaan omaan intuitioon. Ja onneksi minulla on samalla tavalla ajattelevat yhteistyökumppanit! Ei turhia leikkauksia ja kuntoutumista, ennekuin on varmaa, että todella on leikattavaa. Iso kiitos Almavetille, Lahden eläinlääkäriasemalle, Tmi Terveystassulle, Tmi Initium Sennille ja Aquabarksin Tarjalle. Iso työ vielä edessä, mutta iso on myös takana. Tuskin ilman hyviä huoltoja oltaisiin päästy eteenpäin.

Ilari sai nyt luvan kevyeen uintitreeniin, jota ollaan odotettu molemmat! Heti tänään oltiin veperannassa kevyesti viemässä ja kiertämässä hukkuvaa. Kyllä on tuollaiselle tekemään tottuneelle koiralle iso asia päästä harrasteiden pariin. Ihan mielettömän siistiä!

Ihanaa kesää. Meille se ainakin on.