Tulos

Tulos

Tämä (korona)vuosi on ollut siinäkin mielessä poikkeuksellinen, että ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen on mahdollista, etten tee omalla koiralla yhtään koetta. Ärsyttävää sikäli, että koira on parhaassa iässä kisata ja kokeisiin on valmistauduttu heti vuoden vaihteesta. Olisimme olleet täysin valmiita vepen AVO luokkaan, mutta kävi niin, että vesipelastus on (ilmeisesti) ainoa laji missä kokeita ei saanut järjestää koko vuotena. Yritän ymmärtää, mutta enemmän koen asian epäoikeudenmukaisena. Pettymys on nieltävä ja katse suunnattava ensi kesään. Kukaan ei tiedä mitä korona tuo tullessaan ensi vuonna, mutta itse toivon, että rokotteen. Olisi mukava käyttää koiran parhaat vuodet mahdollisuuteen onnistua etenkin nyt kun koiran puolesta siihen on mahdollisuus. Oma tavoitteeni oli myös päästä PK:ssa kokeeseen, mutta siitäkään ei vielä ole varmuutta. Työt on hidastaneet harrastusta, enkä tiedä riittääkö jäljellä oleva aika.

Olen toki suunnitellut perinteistä Jyväskylän näyttelyä marraskuulle, mutta jää nähtäväksi osallistutaanko. Itse koen enemmän sisätiloissa järjestettävän satojen ihmisten näyttelyn riskiksi. Erkkarin jätän suosiolla väliin. Käyn yleensä joka vuosi vähintään yhden näyttelyn, koska koira kehittyy koko ajan. Tänä vuonna se on ottanut ympärilleen lihasta, joten olisi mukava kuulla tuore arvostelu. Ilari tuli keväällä neljä eli on nyt aikuinen. Omaan silmään siitä on tullut todella komea!

Voi olla, että näyttelytkin jäävät tälle vuotta pois, joten toteutin jonkin aikaa agendana olleen spondyloosi kuvauksen. Halusin kuvauttaa selän nimenomaan aikuisena ja nyt sattui sopivaan kohtaan kuvaus kotikaupungissa. Pyöreä nollahan sieltä tuli. VA ja LTV kuvattiin jo reilun vuoden iässä nollaksi. Joten täysin terve selkä! Olen todella iloinen, koska harrastusten puitteissa on jo muutamakin tälli ehtinyt tulla. Tämäkin kuvaava eläinlääkäri oli myös mielissään siitä, että Ilarilta löytyy oikea määrä nikamia koko rangan mitalta. Eläinlääkärireissu toi myös muita hyviä uutisia; keväällä todettu laajentunut eturauhanen on taaksejäänyttä elämää. Rauhoituksen yhteydessä kokeiltiin myös eturauhanen ja se on täysin normaalin kokoinen ja tuntuinen. Tämä oli myös hienoa kuulla, koska Ilarin suvussakin noita eturauhasongelmia on ollut. Vaikka kokeeseen ei pääse, niin olen todella onnellinen siitä, että koira on terve ja sillä toivottavasti on vielä kisavuosiakin jäljellä. Entistä suuremmalla innolla ensi vuonna sitten!