Turbulenssia

Loppuvuosi on ollut kennelille turbulenssia. On saatu tosi hyviä uutisia ja on ollut todella huonoa tuuria. Vuotta ei enää paljoa ole jäljellä ja meillä se rauhoitetaan täysin Joulun aikaan. Samalla Ilari lomailee kaikesta touhusta ja harrasteista. Ladataan akkuja ja kerätään voimia tulevaan.

Kävimme vuoden aikana joitain näyttelyitä ihan harjoitellaksemme oikeaa tunnetilaa vuoden takaisen leikkauksen ja aiempien koirayhteenottojen jälkeen. Ilarille on menneisyydessä käynyt niin, että kolmesti sen päälle on tullut vieras koira irti ja viimeisillä kerroilla Ilari oli kipeä. Se siis yhdistää kivun ja päälle tulevan koiran ja reagoi nykyään mm. rähinöihin. Lokakuussa sain ajatuksen kokeilla Ilarinkin kanssa rally-tokoa juuri tuon oikean tunnetilan harjoittelemiseksi. Rally-tokossa kun saa puhua koiralle, enkä itse jännitä lajin kokeissa-voin keskittyä täysin koiran mielentilaan. Ilmoitin Ilarin siis paikallisen seuran joukkueeseen piirinmestaruuskilpailuihin. Sain paikan myös sitä edeltävään kokeeseen, jotta saisi yhden kokeen alle ennen piirinmestaruutta.

Ajatus oli todella hyvä; pääsimme ensimmäiseen kokeeseen "kotihalliin", koira oli aivan innoissaan ja lämmittelyissä todella hyvässä mielentilassa. Odottelimme ennen koetta mittausta, Ilari edessäni maaten ja itse lattialla istuen, kun takaani syöksyi koira rähisten Ilaria kohti. Konflikti meni selvitykseen, minkä seurauksena Ilarinkin osallistuminen kokeeseen evättiin. Onneksi Kennelliiton ja Palveluskoiraliiton päätös tapahtuneesta tuli ennen piirinmestaruuskoetta ja Ilarin osalta se oli "ei aiheuta toimenpiteitä". Pääsimme siis osallistumaan piirinmestaruuskokeeseen, mutta historian huomioon ottaen oli todella huono onni, että tuo sattui juuri meille.

Piirinmestaruuskokeessa koiran milelentila oli edellistä selkeästi huonompi, mutta sain nostettua sitä omaa starttia kohden. Itse radalla oli kivaa ja teimme tuloksen 89/100 ALO hyv. Itse ryssin yhden -10 virheen kun on säännöt vähän ruosteessa. Joka tapauksessa tulos riitti osaksi Muuramen seudun kennelkerho ry:n joukkuepronssia. Oikein mukava aloitus ensimmäisestä kokeesta. Olin ajatellut käydä loppuvuoteen kolme ALO koetta ja yhden AVOn, mutta koska ensimmäisen kokeen osallistuminen evättiin ja toinenkin ajateltu koe peruttiin jää osallistumiset tälle vuodelle kahteen ALO kokeeseen.

Todella huonoa tuuria saimme myös jalostusrintamalla. Taralle tehtiin lokakuussa loput terveystarkastukset, missä selkä todettiin täysin terveeksi samoin kuin silmät. Sydämestä kuului hyvin vaimea sivuääni, mitä suositeltiin tutkimaan uudestaan. Taralle varattiin aika tutkimuksiin 28.11. Sivuääni kuului vasemmalta puolelta uudestaan ja sydän ultrattiin. Sydän oli "tyypillisimipien" sydänsairauksien osalta terve, mutta siitä löydettiin hyvin vaimea vuoto läpässä. Diagnoosi on muu sairaus: mitraaliläpän kehityhäiriö. Tuo on amstaffille melko harvinainen löydös.

Taralla vika on onneksi asteella yksi ja tosiaan niin vaimea, että esim. vuoden iässä sitä ei todennäköisesti olisi vielä huomattu ollenkaan. Oli siis onni onnettomuudessa, että se löytyi nyt. Tuo vika ei ainakaan lähivuosina vaikuta koiran elämään mitenkään, eikä koira itse tiedä siitä mitään. Ymmärsin, että tuossa viassa osa verestä valuu sydämen pumpatessa takaisin vasempaan lohkoon ja sydän joutuu näinollen tekemään enemmän töitä, minkä seurauksena se voi laajeta. Tuo mahdollinen laajeneminen voi aiheuttaa tulevaisuudessa vajaatoiminnan, mihin koira tarvitsee lääkityksen. Aika näyttää, miten Tara sydämensä kanssa pärjää, ennuste on hyvä. Vika on kuitenkin sillä tavalla merkittävä, että Taraa ei tulla käyttämään jalostukseen. Sen omistajuus siirtyy lähiaikoina Merilille. Tara on toinen omistamani sijoitusnarttu, joka ei ole soveltunut jalostukäyttöön. Voi sanoa, että ihan onnellisimpien tähtien alla ei ole alkanut meidän kennelin taival.

Mutta on muutakin hyvää kuin piirinmestaruuspronssi! Minulla on useamman vuoden ollut haaveena päästä opiskelemaan Käyttäytymisanalyysiperusteinen eläinkouluttaja koulutukseen Tampereen Yliopistolle. Olen seurannut ja kysellyt alkavista koulutuksista ja ensi vuonna se vihdoin järjestetään taas. Laitoin paperit sisään ja pääsin soveltuvuushaastatteluun. Marraskuun lopulla sain tiedon, että minut on valittu osallistujaksi koulutukseen! Olen kyllä todella iloinen mahdollisuudesta, vaikkakin töiden ohella opiskelu vähän hirvittää jaksamisen puolesta. Emme mieheni kanssa ole vielä täysin toipuneet viime vuoden rakennusprojektistakaan ja nyt olisi uusi projekti oven takana. En kuitenkaan halua jäädä odottamaan koska seuraava koulutus järjestetään. Onneksi talo on listoja ja pihatöitä vaille valmis ja talvikanala tehty. Rauhallisin mielin saa aloittaa opinnot.

Olen todella kiitollinen Merilille Taran erinomaisesta hoidosta. En saanut pelkästään sijoituskotia, sain ystävän! Tulemme todellakin olemaan tekemisissä myös tulevaisuudessa ja olen tarvittaessa tukena jatkossakin Taraan liittyen. Valerylle (Staffisfaction kennel) olen hyvin kiitollinen luottamuksesta ja mahdollisuudesta tuontikoiran kanssa. Yhteistyö on aina sujunut ongelmitta. Outille (kennel Korpihillan) olen kiitollinen mahdollisuudesta käyttää Lakua. Nyt kun olen sen sukulaisia tavannut toivon todella, että joku toinen kasvattaja ymmärtää sitä käyttää. Yhteistyö Outin kanssa tulee varmasti jossain muodossa jatkumaan myös tulevaisuudessa. Meillä on hyvin paljon samoja ajatuksia ja tulemme helposti juttuun. Arvostan Outin jalostustyötä.

Me käydään Ilarin kanssa tekemässä vielä yksi koe ja jäädään harrasteiden osalta muutaman viikon lomalle. Pettymyksen keskellä on luotettava tulevaan. Seuraavista jalostussuunnitelmista pääsen toivottavasti vihjaamaan viimeistään alkuvuodesta. Ne olisi sitten Ilarille.

"Vastoinkäymiset ovat monesti siunaus valepuvussa."
Jan Fridegård