Turhauma

Kun hoitamasi ravihevonen juoksee rahasta kilpaa voi mielestäni sanoa, että toimii ammattiurheilijan hoitajana ja valmentajana. Kun kyseessä ovat hevoset, jotka juoksevat kilpaa ikäluokkalähdöissä ja/tai suurimpien ravikilpailujen lähdöissä voidaan puhua jo huippu-urheilijan hoidosta ja valmennuksesta. Ja kun ajetaan tuolla tasolla kilpaa, toiminta on hyvin suunniteltua ja tavoitteellista. Käytännössä ravihommissa vuodet rytmitettiin kisakautta tai joskus jopa yksittäistä lähtöä silmällä pitäen. Oli peruskuntokausi, vauhtiharjoittelukausi, kisakausi ja tauko. Kun suunnitelmallisuudesta tuli elämäntapa jäi se vähän niin kuin tavaksi. Vaikka kisaan nykyään koirieni kanssa ns. puulaakikisoissa elän edelleen tuon saman suunnitelmallisuuden mukaan. Ja vaikka kuinka tiedostaa, että asiat hyvin harvoin menevät suunnitelmien mukaan, turhauttaa todella paljon kun näin käy.

Koronavuosi. Minulle siitä tuli ensimmäinen vuosi kahdeksaan vuoteen ilman ainoatakaan koetta oman koirani kanssa. Kun asia tällä viikolla varmistui turhautti kaikki: Turhautti kuukausien monesti viikossa tehdyt treenit, maksetut lisenssi-, yhdistys-, halli-, ja koemaksut, anotut (ja saadut) vapaapäivät koepäiville. Turhautti kaikkien omalla ajallaan avustajaksi lupautuneiden ja paikkistreeneihin tulleiden puolesta. Turhautti se, että koira on parhaassa iässä ja täysin kunnossa. Turhautti ettei päässyt edes koittamaan. Siis kaikki. Parin päivän pureskelun jälkeen oli lähdettävä purkamaan turhautumista, aivan kuten täytyi aina hevosten kanssa työskennellessäkin. Koska sitähän se oli-asetettujen tavoitteiden täyttymistä tai kaatumista koko hevosurheilu. Pettymysten ja turhautumisen käsittelyä tai onnistumisen iloa ja saavutuksia. Se on koko kilpaurheilun suola ja omalla kohdallani myös harrastetoiminnan.

Suunnitelmahan oli tänä vuonna ensisijaisesti kilpailla kesä vepessä ja syksy PK:ssa. Vepekokeita ei järjestetty ja syksyllä todettiin, että emme ole vielä valmiita PK kokeisiin. Koska olin tehnyt mm. PK tottista koko vuoden ja koirassa oli havaittavissa lievää kyllästymistä aiheeseen, lähdettiin syksyllä ihan mielen virkistykseksi kokeilemaan vielä toko temppujakin. Koira olikin niin mielissään muutoksesta, että tähtäsimme vielä loppuvuodesta tokokokeisiin. Juuri kun ehdin ilmoittautua joulukuulle kolmeen kokeeseen tuli ilmoitus kaikkien kokeiden peruuntumisesta. Todellisuudessa pääsin kyllä tänä vuonna tekemään neljä koetta-rallytokoa siskoni ranskanbulldogin kanssa.

Mistä päästään siihen turhautumisen käsittelyyn. Kaikesta huolimatta olen todella tyytyväinen, että noista neljästä voittajaluokan kokeesta saimme kaksi tulosta. Ensi vuoden tavoitteeksi jää siis tuo puuttuva tulos RTK3 koulutustunnukseen. Koska koiralla on ikää reilu kahdeksan vuotta, suurin huolenaihe on sen kisakunto. Mennään koiran ehdoilla täysin. Oman koirani kanssa jatkan treenejä entiseen malliin vielä kolmisen viikkoa (varattujen hallivuorojen ajan). Koejärjestäjät antoivat siirtää osallistumiset ensi vuodelle (hienoa!), mikä asettaa jo valmiiksi lisää tavoitteita. Olen todella onnellinen siitä, että koirani on edelleen (rankoista lajeista huolimatta) terve ja kunnossa. Se saa hallikauden jälkeen ansaitun loman. Kun ajattelen vuotta taaksepäin, olemme molemmat olleet melko kovilla. Treenikausi on kestänyt käytännössä poikkeuksellisesti helmikuusta joulukuuhun ilman kokeiden tuomaa katkaisua. Pahimmillaan/ parhaimmillaan treenasimme päällekkäin PK tottista, vepeä, peltojälkeä ja kävimme vielä c osan treenissä kun maalimies ehti. Viimeisin peltojälkitreeni tehtiin tälle vuodelle marraskuussa ja kaiken päälle parin kuukauden tokorutistus. Tuntuu hullulle, kuinka paljon asiaa neljävuotias koira on pystynyt omaksumaan yhden vuoden aikana! Ja miten olen onnistunut järjestämään ajan kaikelle treenille töiden ohella. Loma harrasteista tulee molemmille tarpeeseen.

Kuten moni on minulle viime päivinä jo todennut, treeni ei mene koskaan hukkaan. Poikkeuksellisesta vuodesta huolimatta jäämme hyvillä mielin tauolle. Seuraava tavoite on viettää talvella ainakin kolme viikkoa tekemättä yhtään mitään. Edes istumaan en koiraa pyydä. Toivottavasti sataa lumi, jotta pääsee talviseen metsään pitkille lenkeille. Makkaranpaistoon ja koirakavereita tapaamaan.

Isot kiitokset tästä vuodesta kaikille matkassa mukana olleille!