Uuteen vuoteen
Pentu on kotiutunut Suomeen nopeasti ja hyvin. Muutaman päivän toisiinsa tutustumisen jälkeen se sai myös nimen; Tara. Ensimmäinen viikko meni istuessa ja ihmetellessä, toisella pääsi valloilleen komenteleva diiva (kuten sijoituskoti sitä osuvasti kuvaili). Koronan vuoksi pennun ihmiskontaktit ovat olleet vähäisiä ja alussa se olikin varautunut vieraita ihmisiä kohtaan. Nykyään suhtautuu jo avoimemmin. Uusivuosi raketteineen meni "kivuttomasti" ja tammikuussa Tara aloitti pentukurssin. Se on myös ilmoitettu nosework kurssille sekä vepeleirille. Pennusta näkemieni videoiden ja sijoituskodin kertoman perusteella Taran luonne vaikuttaa mukavalta. Juuri sellaiselta kun mielestäni amstaffilla pitäisi ollakin. Se on rohkea, mutta harkitseva. Utelias, muttei ylivilkas. Tara on ahne, itsevarma, sillä on omaa tahtoa ja mukavasti viettejä. Kun sitä komentaa se komentaa takaisin. Se ei välttämättä ole helpoin pentu ja olenkin todella iloinen, että sijoituskoti harrastaa sen kanssa. Se on ehdottomasti koira, joka tarvitsee järkevää tekemistä. Vaikuttaa sille, että Tara on innokas oppimaan ja se käyttää hyvin nenäänsä. Yritämme saada sen kevään peltojälkileirille mukaan, olisi mielenkiintoista nähdä sen jälkityöskentely.
Luin taannoin Helsingin sanomista hyvän ja mielenkiintoisen artikkelin liittyen mm. koiran ylivilkkauteen (linkitän artikkelin alle). Olen aina ollut hyvin paljon samaa mieltä aiheesta- usein ylipäätään koiran käytöhäiriöiden taustalla on järkevän tekemisen puute. Tämä koskee myös amstaffia; kyseessä on kuitenkin voimakas, energinen ja älykäs terrieri. Viimeisimmässä amstaffiyhdistyksen lehdessä oli Tikan artikkeli koirien Smart dog testeistä. Artikkelista ymmärsin, että amstaffi on esim. loogisessa päättelyssä ja ihmisen eleiden luku taidoissa keskimääräistä parempi (toki testattuja amstaffeja on vielä melko vähän) Ei ihme, että koira turhautuu, mikäli sillä ei ole mahdollisuutta hyödyntää noita taitoja. Toki, asiassa on myös toinen puoli. Tuossa Hesarin artikkelissa mainitaan mm., että Lohen tutkimusryhmä on todennut yliaktiivisten koirien verenkuva olevan erilainen kuin tavallisesti käyttäytyvien koirien. Niiden aineenvaihdunnassa on samanlaisia muutoksia kuin adhd ihmisilläkin. "Alustavien tutkimusten mukaan vaikuttaa siltä, että koirien hyperaktiivisuus, impulsiivisuus ja keskittymiskyvuttömyys on melko samankaltainen kuin ihmisten adhd, mutta tutkimusta tarvitaan vielä lisää" (Tutkijatohtori Salonen). Jutussa sivutaan myös luonteen merkitystä jalostusvalintoja tehdessä.
Itselle tuli ensimmäisenä mieleen, että toivottavasti tuon artikkelin lukevat myös kaikki he, jotka sosiaalisen median keskusteluryhmissä kommentoivat levottoman koiran koulutusongelmia lauseilla: "Itsehän opettaisin kerralla oikein" tai "sun koira ei vain tiedä mitä istu tarkoittaa". Olen aina sanonut, että näiden kommenttien laukojat eivät ole koskaan omistaneet tai kouluttaneet oikeasti ylivilkasta tai huonon hermorakenteen omaavaa koiraa. Itse olen tuollaisen omistanut ja etenkin näin jälkeenpäin ajatellen kunniakkaasti koiran kanssa myös kisannut. Ja kaikki sympatiat heille, jotka tällaisen koiran kanssa harrastavat! Voin sanoa, että he jos ketkä oppivat kouluttamaan. Jos/kun koiralla on ihmisen adhd:n verrattava ylivilkkaus ja ongelmia keskittymisessä on ihan sama kuinka paljon koiran kanssa harrastetaan, montako toistoa erilaisissa olosuhteissa, eri häiriötekijöillä tai palkoilla koiran kanssa tehdään-se ylivilkkaus tai heikko hermorakenne ei sieltä mihinkään häviä. Toki sen kanssa elämistä (mm. itsehillintää) pystyy jossain määrin harjoittamaan. Itselleni palkitsevinta oli, kun vihdoin ymmärsin ja hyväksyin asian. Kun vihdoin joku sanoi suoraan, että koiran hermorakenne on sellainen, että se ei vaan pysty. Se kyllä tietää, mitä paikalla makuu tarkoittaa, mutta sen hermorakenne ei riitä sitä toteuttamaan. Kun vihdoin ymmärsin etsiä koiralle armollisemman lajin ja olla vaatimatta sellaista mihin se ei pystynyt. Ja kun ymmärsin panostaa tulevan harrastekoiran luonteeseen ja ominaisuuksiin.
Ilarin ja minun treeniloma on ollut ihana! Juuri sopivasti tuli kunnon talvi ja lumi. Olemme päässeet potkukelkkailemaan ja metsään juoksemaan. Hiihtämäänkin pääsisi kun saisin kaivettua varastosta sukset. Ilari on tottunut "tekemättömyyteen" yllättävän hyvin kun on ollut sopivasti muuta puuhaa. Saatiin tehtyä loman aikana myös huoltoja-sekä itselle, että koiralle. Ilarilla oli jumia oikean takajalan tiimoilla, mutta ei muuta sanottavaa. Mahdollisesti peruja syystalven liukkailta. (Omista jumeista en edes lähde kertomaan) Pitäisi muistaa huoltaa säännöllisemmin. Ensi viikolle suunniteltiin jo PK treeniä. Hallin vuokraus on vielä hakusessa, kun porukka on levällään-onneksi tottiksessa on aika hyvät pohjat tehtynä. Keväälle on suunnitteilla myös yhteistreenejä Taran kanssa. Kaikenlaista kivaa siis tiedossa ja valon määrä joka päivä suurempi. Iloitaan talvesta!
Linkki Helsingin sanomien artikkeliin:
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000007729414.html?share=22b288dc61b8efdb5fb5d8e5e36264ae