Vastoinkäymisiä
Jo hevoshommissa ollessa meni niin, että kaikki tapaturmat ja loukkaantumiset sattuivat aina vapaa-ajalla. Itse treenitapahtumat ovat yleensä niin hallittuja, että niissä harvemmin sattuu. Minä olen selvinnyt kahden kisakoiran kanssa ilman isompia havereita. Tähän asti. Yllättävää on, että se sattui sille harkitsevammalle ja järkevämmälle.
Keväällä, maaliskuun lopulla Ilari oli suojakelin aikaan tavalliseen tapaan lenkillä irti matkassa. Lenkin aikana sattui tapahtumasarja, jossa Ilari juoksi kovaa laukkaa ja kääntyi yht'äkkiä 180 tulosuuntaan. Se kääntyi käytännössä toisen takajalan varassa ympäri. Kävi vaan niin, että suojalumi liukui jalan alta ja jalka käytännössä taittui koiran alle. Tapahtuma näytti todella pahalle ja olin aivan varma, että nyt pamahti kinner tms. Ilari kuitenkin jatkoi lenkkiä normaalisti ja liikkui mielestäni puhtaasti. Ajattelin, että nyt oli tuuria matkassa.
Mutta muutaman päivän kuluttua alkoi oireilu toisessa takajalassa. Ensin lievänä ja siitä voimistuen. Sain ajan eläinlääkärille viikon päähän ja saman tien oireet loppuivat kokonaan. Oireilu palasi kuitenkin juuri päivää ennen el lääkäriä (onneksi en ehtinyt perua aikaa). Ilarilta kuvattiin molemmista takajaloista lonkka- , polvi- , ja kinnernivelet sekä lantion alueelta selkä. Kaikki nivelet ja nikamat olivat täysin kunnossa (mikä on seitsemän vuotiaalle koiralle hieno juttu!), ainoastaan toisen polven kärjessä ihan pieni kärki nivelrikkoa. Ilarille tehtiin myös vetolaatikko testi, mikä antoi ristisiteen osalta myös terveen paperit. Kotiin lähdettiin kipulääkekuurilla ja lähetteellä fysiologisiin hoitoihin. Epäilynä sidekudosvamma (jänne/ lihas).
Siitä kuuden viikon treenitauko, faskiaa, fyssaria ja OMT hoitoa. Näissä päästiin sen verran syvemmälle tapaturmaan, että Ilarilla oli revennyt toisen takajalan lonkan ojentajasta säikeitä ja lihaskalvot. Vastaavasti ristikkäisen etujalan lapa oli aivan tukossa. Kaikenlainen hyppääminen ja laukkaaminen on toistaiseksi kiellettyä. Ilari liikkuu puhtaasti, ravaa normaalisti, mutta edelleen jalka oireilee toisinaan. Koko ajan harvemmin, mutta kuitenkin.
Peltojälkeä lukuunottamatta kaikki muu treenaaminen on meillä tauolla. Mikäli jalan oireilu jatkuu on seuraavaksi mentävä magneettikuviin selvittämään syytä. Tällä hetkellä, joka tapauksessa, treenien suhteen kesä on täysin avoin. Onneksi entisenä urheiluhevosten hoitajana näihin on tottunut ja ne kuuluvat asiaan. Ja tyytyväinen olen, että ollaan taottu kun rauta oli kuumaa. Jälleen kerran, aivan kuten hevoshommissa, korostuu hyvän verkoston ja yhteistyökumppaneiden merkitys. Kiitos teille!
Muutoin kesäkuulle onkin tapahtumia. Tiput (nyt jo nuorikot) tulevat alkukuusta luovutusikään ja osa lähtee jo uuteen kotiin. Ne kasvavat kirjaimellisesti silmissä. Kesäkuulle on myös vepeleiri Jämsässä ja tottelevaisuuspäivä Lievestuoreella. Jälkimmäiseen on vielä tilaa. Ja onhan mulla myös kauan ja paljon odotettu loma! Viime vuonna koko kesäloma meni taloa rakentaessa, joten alkaa todella painaa vuoden työt ja tämän vuoden opiskelut. Loma on enemmän kuin tervetullut ja aion sen oikeasti levätä. Syksylle odottaa mm. opinnäytetyö opintojen ja päivätyön lisäksi. Koiraharrasteet jäävät tänä vuonna joka tapauksessa vähemmälle, vaikka jalka tulisikin kuntoon. Mennään budjetin ja ajankäytön rajoissa.
Syksylle odotan myös uutisia penturintamalle. Sielläkin on rautoja tulessa, mutta epävarmuus leijailee edelleen suunnitelmien yllä. Toisaalta elämä on opettanut, että asiat menevät joka tapauksessa omalla painollaan. Parasta elää tässä hetkessä. Uudessa kodissa tulee ensimmäinen vuosi täyteen. Se vuosi on mennyt nopeasti, olemme viihtyneet. Nyt tuntuu joka aamu kuin heräisi mökillä; linnun suorastaan karjuu ja luonto tuoksuu. Loput maatyöt on tehty, joten nyt on loppuelämä aikaa puuhata pihojen kanssa.
Vastoinkäymisistä huolimatta nautitaan kesästä. Ne ovat vain elämää.