Tämän kesän koulutukset alkavat olla takana päin. Pidin kesäkuussa oman vepeleirin, jossa toisena kouluttajana oli mukana tuttuun tapaan Erika Kinnunen. Heinäkuussa koulutin Kauhavan Koiraharrastajat ry:n vepeleirillä. Olen pitänyt kolme edellistä kesää vepeleirejä ainoastaan amstaffeille. Sitä ennen kävin kouluttamssa lajia kaiken rotuisille...
Pari asiaa, jotka aikoinaan opin työskennellessä urheiluhevosten kanssa: Älä koskaan arvaile mikä hevosta vaivaa, vaan odota asiantuntijan arvio/ diagnoosi. Ja kun tarvitset asiantuntijan arvion, etsi paras. Spekulointi on sikäli turhaa, kun se ei vie asiaa eteenpäin eikä varsinkaan mitään korjaa. Samaan oirekirjoon voi sisältyä niin paljon...
Jo hevoshommissa ollessa meni niin, että kaikki tapaturmat ja loukkaantumiset sattuivat aina vapaa-ajalla. Itse treenitapahtumat ovat yleensä niin hallittuja, että niissä harvemmin sattuu. Minä olen selvinnyt kahden kisakoiran kanssa ilman isompia havereita. Tähän asti. Yllättävää on, että se sattui sille harkitsevammalle ja järkevämmälle.
Kevät tulvii uutta elämää myös meillä. Meidän ensimmäiset Tyrnävän maatiaistiput kuoriutuivat 20.4., 11kpl. Tipuissa on rodulle ominaisesti mukava värikirjo; on harmaita, mustia, ruskeita ja valkoisia. Onhan ne aivan mainioita! Niitä voisi seurata tuntikausia, niin me ihmiset kuin Ilarikin. Ilari on jälleen osoittanut tasapainoisuutensa ja...
Taas on kuukausi hujahtanut ihan huomaamatta, kun on monta rautaa tulessa! Sen verran on koulussa tehtäviä ja tekemistä, että tuppaa kuulumiset unohtumaan. Mutta onhan niitä ja hyviä onkin. Kirjoitin jo edellisessä blogissani Ilarin kuusivuotis kisakauden päättymisestä, mutta nyt se sai ansaitsemansa kruunun: Villa Vappulan Dirlandaa on...
Taputeltu! Nimittäin kuusivuotiskausi. Ilarin 7v synttärit on vasta huhtikuussa, mutta kaikki kokeet ennen niitä on tehty. Kuusivuotiskauden päätteeksi Ilarilla on kilpailuoikeus kolmessa lajissa voittajaluokkaan. Aiemmin oli jo tokoon ja vepeen, viikonloppuna tehtiin rallyssa kolmas hyväksytty tulos ja RTK2. Nyt vähän lomaillaan ja sitten...
Vuosi on taas vaihtunut ja koska olen kiinnostunut datasta, on aika tarkastella rodun tilannetta sen kautta. Se, mistä itse olen rotuni kohdalla eniten huolissani, on jo pidemmän aikaa ollut luonne. Eikä viime vuosi ainakaan helpota tätä huolta:
Huh! Vuosi on lähtenyt positiivisesti ja melko vauhdikkaasti käyntiin. Otin Joulun seutuun lupaamani ajan lepäämiseen (onneksi) ja tälle vuodelle onkin tiedossa tapahtumia. Osallistuin Ilarin kanssa heti tammikuussa pariin rally-tokokokeeseen. Ensimmäisessä teimme RTK1 koulutustunnuksen hienolla ALOhyv 100/100 pisteen tuloksella. Siitä viikon...
Nyt aletaan olla siinä vaiheessa vuotta, kun voi laittaa sen pikku hiljaa (kauden teemaan liittyen) pakettiin. Mulla on ollut aina Joulun seutuun tapana käydä läpi vuoden plussia ja miinuksia jonkilaisena yhteenvetona. Kulunut vuosihan ei aiemmista poikkea onnistunisineen ja vastoinkäymisineen. Kuitenkin se on yksi elämäni parhaita vuosia....
Loppuvuosi on ollut kennelille turbulenssia. On saatu tosi hyviä uutisia ja on ollut todella huonoa tuuria. Vuotta ei enää paljoa ole jäljellä ja meillä se rauhoitetaan täysin Joulun aikaan. Samalla Ilari lomailee kaikesta touhusta ja harrasteista. Ladataan akkuja ja kerätään voimia tulevaan.
Tara vieraili meillä lokakuun puolivälistä alkaen puolitoista viikkoa harjoittelemassa meillä olemista ilman Meriliä. Samalla sain itse tutustua koiraan arjessa ilman omistajan vaikutusta. Tara tuli keskelle arkea yksin olemisineen, vieraiden käynteineen ja treeneineen. Teki hyvää ottaa se meille. Nyt osaan kertoa pennuista kiinnostuneille koirasta...